Hermes auringon sydämessä
Eli kuinka vanhat ohjelmoinnit purkautuvat ja uusien asetusten myötä koko näkökulma maailmaan ja omaan itseen muuttuu
Olin eilen Helsingissä pikavisiitillä, ja vaikka pulputan ideoita jatkuvalla syötöllä ihan normaalioloissakin, kun omaan muistikirjaan oli jo muutaman tunnin reissussa olon aikana tullut 38 uutta ideaa, myönsin jo itsekin, että nyt on poikkeuksellisen runsasta tämä maailmankaikkeuden loputtomasta lähteestä kauhominen.
Inspiraatio on toinen nimeni, mutta nyt ideat tuntuivat olevan erityisen käytännöllisiä ja vähemmän suureellisia kuin yleensä. Sellaisia, mihin on helppo tarttua ja mitkä ovat realistista toteuttaa.
Sillä niinhän sitä sanotaan, että ideat ovat arvottomia, ellei niitä toteuta. Minun mielestäni niillä on kyllä ainakin viihteellinen arvo, jollei muuta, mutta totta kai se on. Ei paljoa lämmitä hautoa mielessään kymmeniä loistavia suunnitelmia, ellei mikään niistä koskaan saa näkyvää muotoa.
Merkurius edustaa astrologisesti ajattelua, ideoita, kommunikaatiota, viestintää ja mielenlaatua. Tänään (14.6.) Merkurius kohtaa Auringon Kaksosissa, ja vaikka planeettojen läheisyys Auringolle ei yleisesti ottaen ole suotuisa asia sen planeetan ilmentymisen kannalta, nämä hetket kun planeetta on cazimissa eli “auringon sydämessä” ovat aina erityisiä voimapaikkoja, hetkiä jolloin Aurinko lataa ja aktivoi kyseisen planeetan elinvoimalla, valolla ja kirkkaudella.
(Tiedän kyllä, että aurinko kirjoitetaan pienellä kirjaimella, niin kuin myös kuu, mutta kun puhutaan astrologiasta, käytän Auringosta ja Kuusta isoja alkukirjaimia alleviivatakseni sitä, että kyse on erisnimistä, joilla kutsumme tiettyjä arkkityyppisiä voimia, ei taivaankappaleista itsestään.)
Kun planeetta saapuu (maasta katsottuna) niin lähelle aurinkoa, että se on suorastaan sen keskellä, kyseessä on eräänlainen uudestisyntymä, nollautuminen, vanhan syklin päätös ja uuden alku. Auringon sydämessä planeetta uudistuu, elpyy, voimautuu ja syntyy uudelleen.
Kun kyse on Merkuriuksesta Kaksosten merkissä, tämä voi tarkoittaa oman ajattelumallin uusiutumista, ei vain uusia ideoita, vaan todellista muutosta tietoisuudessa. Sellaista, missä vanhat ohjelmoinnit purkautuvat ja uusien asetusten myötä koko näkökulma maailmaan ja omaan itseen muuttuu.
Parhaimmillaan kyseessä voisi olla vanhan, alitajuisten kielteisten uskomusten myllyä pyörittävän identiteetin korvautuminen uudella - sellaisella, joka ei vain usko, vaan näkee ja kokee, kuinka kaikki on mahdollista.
Kuulostaa varmaan hurjan mahtipontiselta, joten on hyvä muistuttaa, ettei tämä Merkuriuksen cazimi ole mitenkään harvinainen juttu. Se tapahtuu monta kertaa vuodessa. Itsessään se ei siis saa mitään radikaalisti elämää mullistavia muutoksia aikaan.
Mutta mikäli “shift in consciousness” on ollut tilauksessa, jos olet ollut valmis muutokseen ja kutsunut sitä luoksesi jo pidemmän aikaa, päänsisäisten kytkimien napsahtaminen uuteen asentoon saattaa tapahtua juuri tällaisena aikana.
Niin minullekin kävi.
Oliko tämä Merkuriuksen cazimi sinulle uusi juttu? Miten olet itse kokenut tämän ajan? Onko mieli ollut poikkeuksellisen aktiivinen vai tyyni, kirkas vai samea? Tuntuuko hajanaiselta vai onko äkisti palaset loksahdelleet paikoilleen uuden ymmärryksen myötä?
On aina ihana kuulla muidenkin kokemuksia (ja saada tietää että joku itseasiassa lukee näitä kirjoituksiani). Joten kerro alla mitä tuumit, vastaan kaikkiin kommentteihin.
Terveisin Kirsi
Kiitos tästä.. koulutuksen aikana mainitsit ohimennen et mulla olisi cazimi ja oon luullut että mulla on se. Silloin ei varmaan tullut katsottua noita minuutteja. Mutta siis tää saattaa selventää monia asioita joita tunnistan kyllä itsessäni, esim vaikeus hahmottaa ja aivosumu/ oppiminen, muistiteemat kiitos paljon kun avasit tota mulle ❤️ja just eilen puhuinkin siitä että mua kutsuu nyt tosi voimakkaasti kehollisuus, aistiminen ja intuitiivinen tietäminen ja tuli tunne tosta sun tekstistä että ihan kuin toi combust (ja mun chiron) vielä ohjaisi mua enemmän siihen kehollisuuteen, ja just läsnäoloon, jolloin muisti ja aivosumu ja hahmottaminen ei edes ole siinä ”ongelma” eikä esteenä, - tälllainen ajatus syntyi just äsken, Kävin just katsomassa niin mulla on tosiaan 20 min väliä - Nina
Kiitos Kirsi, kauniiksi sen taas sanoitit. Minullekin kävi niin, jotain muuttui
Olen ollut viime vuosina usein isommassa seurassa pidättyväinen, jotenkin rajoittunut, halunnut koko tilanteesta pois tai jos mahdollista olla se sivusta seuraaja, kuuntelija ja tarkkailija, pysyä ”turvallisesti” taustajoukoissa.
Tuntuu, mitä minulla on annettavaa, en edes muista sanoja, puhuminen ryhmässä vaatisi jotain erityistaitoja, minulla on jotenkin vastuu puhumisesta sekä kuullun ymmärtämisestä, monimutkaista.
Olen kyllä toisinaan kurkotellut, ujuttanut ajatuksiani lauseina keskusteluun välissämme olevan epätietoisuuden aukkokohdista mutta ei, taas tuli väärät sanat, ei tätä asiaa noin voi sanoa, siis puhutaanko me samaa kieltä, en ymmärtänyt mitään, ehkä en kuule, onpa vaikeaa…
Nyt tänä iltana kaikki oli toisin, minä vain olin, en yrittänyt mitään, ei ollut tarvetta edes puhua mitään, sanat vain soljuivat huulillani yhteiseen keskusteluun. Minun oli hyvä olla tässä, tunsin itseni ja tunsin kaikki muut, vaikka en tuntenut heitä kaikkia.
Ei suunnitelmaa, ei edes ajatusta, minä olin se valo, joka minussa syttyi kun tulin kaikkien näiden ihmisten seuraan. Tähti heillekin, jotka eivät vielä voineet loistaa.