Miten ajan henki laulaa

Eli Sisyphus välitilassa ja kuinka rikkoa hiljaisuus, ennen kun se on kasvanut läpipääsemättömän paksuksi ja sitkeäksi kuin vanha kombucha-sieni.

Matkan jälkeen

Olin muutaman viikon Etelä-Koreassa ja Japanissa. Sydämeni äänen alkulähteillä. Sieltä palattua on ollut hiljainen olo.

Ei niin, etteikö olisi mitään sanottavaa, päinvastoin. Vaan niin, että mikään ei tunnu riittävän tärkeältä. Ja sekin mikä tuntuu tärkeältä, on tärkeää, ei tunnu siltä että sitä haluaisi sanoa - rikkoa hiljaisuutta sen vuoksi.

Olen ollut matkan jälkeen välitilassa. En ikään kuin palannutkaan siihen minkä aiemmin kuvittelin olevan elämäni, minä, se tarina henkilöstä.

Viihdyn tässä, tyhjän päällä, määrittämättömänä tietoisuusolentona, joka ei muista enää nimeään.

Ja silti on olo, että pitäisi jotenkin palata. Että pitäisi jotenkin olla joku, joka tekee jotain. Kirjoittaa vaikka siitä, miten ajan henki laulaa. Miten se tuntuu koko olemuksessa, ja on niin syvästi enemmän totta, kuin se henkilö joka sen laulua sanoittaa.

---

Aloittamisen yrittäminen ja adhd

Olen monta päivää yrittänyt kirjoittaa uudenkuun ajankuvaa. Kirjoittaa perääntyvästä Merkuriuksesta, Plutosta Vesimiehessä - kaikesta tästä mitä tässä nyt on. Ja hitto vieköön jos jotain inhoan, niin ryhtymään aloittamisen yrittämisen yrittämistä. Sitä että kaikki päivät menevät siihen, että y-r-i-t-t-ä-ä aloittaa tehdä jotain, mitä ihan tosi paljon haluaa tehdä, mutta toiminnanohjauksesta ja keskittymiskyvystä vastaavat aivosolut on ilmeisesti irtisanottu tai jollakin yhteisellä pidennetyllä syyslomalla, ehkä karanneet naimisiin ja kuuntelemassa Elvistä jossain Vegasissa, eikä mistään tule mitään.

Saattaa olla, että en ole mitään tehnyt niin paljon elämässäni, kuin yrittänyt aloittaa, tahi vaihtoehtoisesti pysyä jo aloittamani asian äärellä.

Jos joku sanoo, että adhd on mahtava supervoima tai “kaikkihan me vähän ollaan”, niin ärähdän. Se on nimittäin helvetinmoinen riesa ja rajoite, tuskastuttava riippakivi, joka saa elämän pienimmätkin arkiset (suurimmalle osalle itsestään selvät ja automaattiset) asiat tuntumaan Sisyphuksen kuolemanjälkeisen elämän rangaistukselta - siltä että joka aamu aloittaa kivenjärkäleen työntämisen kohti vuorenhuippua, ja jos jonain päivänä sen sinne olisi saanut ähellettyäkin, niin seuraavana aamuna se on taas siellä lähtöpisteessä, ja ei kun hommiin.

Kaikkea muutakin se on, mutta ennen kaikkea tätä. Yleensä tätä.

---

Näin kuuntelen miten aika puhuu

Ja sitten taas.

Istun sohvalla jalat ristissä kuin muinaisten aikojen räätälillä ja tuijotan sylissäni olevalta tietokoneen ruudulta uudenkuun tähtikarttaa.

On hyvin hiljaista.

Kaikki kissat ovat päiväunilla. Diffuuseri tupsuttaa ilmaan rosmariinin tuoksua vaimeasti puhisten.

Katson planeettasymboleja kuin odottaen niiden aloittavan. Ymmärrän älyllisesti jokaisen merkin tarkoituksen, voisin kirjoittaa niistä sivukaupalla, mutta en halua.

Suljen silmäni. Hengitän. Menen syvemmälle. Kuuntelen.

Ne eivät voi vastustaa kiusausta. Aina joku aloittaa ensimmäisenä. Se tuntuu hiljaisena hyrinänä. Kuin meren syvyyksistä kumpuava vaimea laulu. Siinä on kiehtova sointi, kutsuva ja lupausta täynnä.

Pian muitakin ääniä liittyy joukkoon, kuin eri värisiä säikeitä, jotka muodostavat moniulotteisen kudelman.

Se soljuu pehmeänä virtana. Huojuu ja hengittää. Voimistuu ja vaimenee, vaihtaa muotoa ja sävyjä kuin kuva kaleidoskoopissa. Tunnen sen itsessäni kaikilla aisteilla. Kuin olisi musiikin sisällä kokemassa ääniä väreinä, makuina, tuoksuina ja tuntemuksina.

Ajan henki puhuu.

---

Kiitos että luit tämän jäänmurtajan ominaisuudessa toimivan kirjoitukseni. Yritin sen avulla puskea aukon hiljaisuuden sakeaan seinämään, jotta sitä kautta voisi päästä ilmoille myös se edellä mainittu uudenkuun ajankuva ja muita sisäavaruudessani eläviä sanoja.

Sunnuntaina on uusikuu Jousimiehessä, ja teen parhaani voidakseni sen myötä kertoa vuoden viimeisen kuunkierron teemoista ja tunnelmista. Pidän vuodenvaihteessa myös aivan ihanan, ensi vuoden astrologisia teemoja kartoittavan työpajan, ja ovet tulkintoihin ovat avoinna - joko itselle tai lahjaksi - tammikuun ajat tulevat tarjolle piakkoin.

Terveisin Kirsi

---

Mikä on Komorebi-kirjeitä ja kuka sen on kirjoittanut? Lue tämä niin saat tietää.

Julkaisun tilaajana saat sähköpostiisi läsnäoloa, luovaa itseilmaisua ja luontokeskeistä elävää astrologiaa käsitteleviä kirjoituksiani. Niiden myötä annan myös tarjolle vapaana olevat tulkinta-ajat ja kerron tulevista kursseista sekä tarjoamistani palveluista.