Sydäntulen lämmössä - uudenkuun ajankuva

Kun intohimo kuolee ja sisäinen tuli sammuu, kun toivo on mennyt ja koettaa vaan jaksaa, kun on olemassa vaan ei elossa, eikä mikään enää tunnu miltään.

Elokuun uusikuu on luonteeltaan valoisa, toiveikas, hyväntahtoinen ja innostunut. Uusiutuminen ja yllättävät käänteet ovat läsnä ajassa, joka kutsuu vapautumaan ja heittäytymään rohkeasti sen kannateltavaksi, mikä saa sielun liekkeihin. Mutta se edellyttää myös sitä, että kaiken toiminnan tulee olla rehellistä, avointa ja vilpittömästi sydämen ohjaamaa.

Jos viime kuunkierto heijasteli merenpohjan syvyyksissä kuultavan helmen ja yön pimeydessä hohtavan kuun sielukasta valoa, tämä Leijona-uusikuusta alkava kuunkierto (4.8. – 3.9.) on täynnä auringon kultaa. Sen sävyissä on kesän lämmössä kypsyneen aprikoosin mehukas makeus ja luottavaisen lapsen elämäniloinen vimma.

Leijona on laadultaan eläinradan sydämellisin ja jalomielisin merkki, jonka arkkityyppinen tehtävä on tuoda lämpöä, valoa, luovuutta ja rohkaisua maailmaan. Astrologisesti ajateltuna elokuu on vielä kesän kukkeinta aikaa. Kiinteänä merkkinä Leijona ylläpitää kesää.

Tunnelmaltaan tämä uudenkuun aika on parhaimmillaan sosiaalinen, hauska, impulsiivinen, arvaamaton, omanarvontuntoinen, luova, aikaansaava, innostunut, rohkea ja pitelemätön. Toisin sanoen, täyttä Leijonaa, pienellä twistillä ja pikanteilla lisämausteilla!

Monesti uudenkuun ajan luonne ei ole täysin yksiin sen merkin kanssa, missä uusikuu on, sillä muilta planeetoilta tulevat kontaktit muuttavat ajan tunnelmaa. Tämä uusikuu kuitenkin on sitä miltä näyttää, ihan niin kuin Leijona itsekin. Miksi kätkeä kynttilää vakan alle? Miksi teeskennellä jotain muuta kuin on? 

Leijonaenergia on kuin sisäinen aurinko. Mikäli se on saanut riittävästi tukea ja turvaa kehittyäkseen tasapainoiseksi, se lämmittää, valaisee, innostaa, elävöittää ja ylläpitää luovuutta, rakkautta ja elämää. Jokaisessa meissä.

Parhaimmillaan elokuu on siis luovuuden, ilon, luovan ja spontaanin itseilmaisun ja rakkauden kuukausi. Toki jokaisen omista henkilökohtaisista kuvioista ja ajankohtaisista prosesseista riippuu, miten ja missä määrin nämä kollektiiviset valoenergiat pystyy ottamaan käyttöönsä, mutta joka tapauksessa tästä ilon ja valon sammiosta riittää kaikille ammennettavaksi.

---

Intohimon äärellä sata lasissa

Uudenkuun Aurinko ja Kuu ovat saaneet rinnalleen valovoimaisen, joskin sisäänpäin suuntautuneen asteroidi Vestan. Sen kreikkalainen vastine on Hestia, yksi Olympoksen tärkeimmistä jumalattarista, joka tuli tunnetuksi nöyränä, vaatimattomana ja syrjäänvetäytyvänä kotilieden haltiana.

Mutta ei Hestialta voimaa tai intensiteettiä puutu, se ei vaan ole luonteeltaan performatiivinen tai prameileva, vaan suuntautuu mieluiten yksinoloon ja omien intohimojen sekä kiinnostuksen kohteiden parissa puuhailuun.

Vesta edustaa astrologisesti omistautumista, sydämen liekkiä ja sisäistä tulta. Se on sisältäpäin ohjautuvaa keskittynyttä paneutumista mikä ei vaadi yrittämistä tai ponnistelua. Se on uppoutumista johonkin siksi, että se on parasta mitä tiedät.

Vesta edustaa elämässäsi sitä asiaa, mihin sinun ei koskaan tarvitse pakottaa tai ylipuhua itseäsi. Se imaisee sinut sisäänsä itsestään, etkä joudu kamppailemaan keskittymisen tai motivaation puutteen kanssa.

Vestan voima on kuin lasiprisman tai suurennuslasin läpi kulkeva auringonsäde. Kun huomio on niin keskittynyt yhteen asiaan, siitä tulee polttopiste.

Kun teet jotain sellaista, mikä on niin kiehtovaa että unohdat ajankulun, kun et malta syödä tai käydä vessassa, ettet joutuisi keskeyttämään puuhiasi, silloin olet oman Vestasi äärellä.

Mikä saa sinut niin liekkeihin, ettet huomaa sen äärellä ajankulkua?

Leikki on elinehto

Vestan heittäytyminen sata lasissa siihen mikä saa sisimmän liekkeihin on hyvin linjassa Leijonaan liitettävän leikin kanssa. Vesta ei ole ahkera siksi, että tekee kun jotain pitää tehdä. Se ei tee jotain saavuttaakseen sen avulla jonkin tietyn tavoitteen. Tekeminen itsessään on tavoite ja päämäärä.

Leijona edustaa jokaisessa meissä olevaa sisäistä luovaa lasta. Jos leijonaenergia on jäänyt liian vähälle huomiolle, voi elämästä puuttua ilo, luovuus ja leikki. Jos kaikki aika ja jaksaminen käytetään johonkin “hyödylliseen”. Jos elämässä on tilaa vain sellaiselle, mikä on asiallista, järkevää, hyödyllistä, käytännöllistä tai “tärkeää”, sisäinen Leijona näkee nälkää.

Leikin idea on olla jotain, mitä tekee vain siksi, että se on hauskaa. Jos tähtäät sillä johonkin, yrität saavuttaa sen avulla jotain, se ei enää ole leikkiä.

Milloin olet viimeksi tehnyt jotain vain siksi, että se on kivaa?

Kun sielun tuli sammuu ja sisäinen kaivo ehtyy

Vesta ja uusikuu Leijonassa muistuttavat meille, miten tärkeää on ruokkia ja ylläpitää omaa sydäntultaan. Miten omat kiinnostuksen kohteet, se että pitää niitä arvossa ja antaa niille aikaa, ei ole vain mukavaa ajanvietettä, vaan elinehto.

Kun intohimo kuolee, luovuus näivettyy, elämänenergia alkaa hiipua, eikä kohta enää mikään tunnu miltään. Siinä, missä ennen roihusi riemu omista jutuista, on nyt vain tummunut tulisija, tyhjä ja kylmä aukko. Se mikä oli ennen elävän tulen alttari, näyttää nykyään enemmän hautakiveltä.

Jos emme tiedä mistä on kysymys, saatamme erehtyä hakemaan täytettä sisäiseen tyhjyyteen ja merkityksettömyyden tunteeseen itsemme ulkopuolelta. Yritämme hoitaa hautaholviksi muuttuneen sydämen onttoa kaikua mielihyvällä, nautinnoilla tai viihteellä, mutta hetkellisen lämmön haihduttua ne eivät pysty sytyttämään eikä elävöittämään.

Tässä tilassa on helppo erehtyä luulemaan, että tarvitsemme jotain enemmän, isompaa, parempaa, vaikka ainoa mikä auttaa, on sisäsyntyinen tila - olla liekeissä omasta jutusta, tuntea innostuksen kipinän kasvavan iloa säkenöiväksi vimmaksi.

Vastaa sydämen kutsuun, sielun nälkään, antamalla itsellesi tilaa ja aikaa olla juuri sen asian äärellä, mitä eniten rakastat, mutta et pitänyt niin tärkeänä.

Hold fast to dreams 
For if dreams die 
Life is a broken-winged bird 
That cannot fly. 

Hold fast to dreams 
For when dreams go 
Life is a barren field 
Frozen with snow.

Langston Hughes

---

Olemassa mutta ei elossa

Uusikuu Leijonassa ohjaa tunnustelemaan omaa sisäistä tilaa. Kuinka elossa olet? Ja mitä se edes tarkoittaa?

Tämä on hyvä ajankohta hiljentyä oman itsen äärelle, miettiä mikä voisi elvyttää sydänenergiamme ja herättää ehkä pitkäänkin kadoksissa olleen toivon. Kyse ei ole ”valoa tunnelin päässä” -tyyppisestä tunteesta, siitä toiveesta, että ehkä jokin muuttuu ajan myötä, kun ulkoiset olosuhteet helpottavat. “Kunhan tästä vielä selviän, niin sitten on aikaa miettiä näitä (toisarvoisia) kysymyksiä”.

Kirjoitin huhtikuussa Threads-tililläni näin: Ratkaisu kaikkiin ongelmiin on siinä, että olen läsnä tässä hetkessä. Mieli: ”ei mulla nyt ole aikaa olla tässä hetkessä, olen läsnä sitten joskus myöhemmin, kun nämä ongelmat on hoidettu”.

Kuinka monta päivää tai viikkoa sinulla on varaa uhrata elämästäsi sinnittelyyn ja pelkkään pärjäämiseen? Siihen, että olet kyllä ilmeisesti elossa, mutta et koe eläväsi.

Kun tarvitsemme sitä eniten, mieli ei anna meidän turvautua siihen selittäen että se on turhaa, eikä siihen ole aikaa tai mahdollisuuksia.

Hassu pikku juttu tässä on kaiken lisäksi se, että kun elät elämää läsnäolosta ja sydänyhteydestä käsin, kaikki ne pään sisällä kilpaa huutavat ongelmat ja epäkohdat alkavat tuntua huomattavan paljon helpommilta. Suuri osa niistä saattaa jopa ratketa kokonaan. Ja silti, SILTI priorisoimme näiden ulkoisten asioiden parissa kamppailua sisäisestä tilasta huolehtimisen sijaan.

Ei toive vaan toivo

Kun puhun toivosta, en siis tarkoita sitä “toivottavasti kaikki muuttuu pian paremmaksi” -toivoa, vaan sisäistä muutosta.

Toivo on sisimmässäsi tapahtuva muuntunut tila, jossa ehkä viimeksi lapsuudessa kokemasi luottamus ja selittämätöntä turvaa valava sisäinen lämpö heräävät uudelleen eloon. Se on tunne siitä, että sinua kannatellaan. Tieto siitä että kaikki on hyvin.

Jos olet ollut joskus ohjaamassani Sydänyhteys® -prosessissa, nämä teemat ovat sinulle tuttuja. Mutta tieto ei riitä. Se voi usein jopa olla muutoksen esteenä. Voidaksesi kokea turvaa, luottamusta, elämäniloa ja syvää sisäistä rauhaa, alitajuisten ohjelmointiesi on muututtava.

Mikäli aihe kiinnostaa sinua, voit lukea siitä enemmän täältä. Olet myös tervetullut osallistumaan 28.8. etäyhteyksin järjestämääni Sydänyhteys-iltaretriittiin, jossa saat käytännössä toimivan menetelmän, minkä avulla alat aktiivisesti luomaan elämääsi sitä, mitä olet jo niin pitkään halunnut. Illan lopuksi vastaanotamme voimallisen energiatransmission, joka auttaa sinua siinä asiassa mihin olet asettanut intentiosi.

Sydämen ohjauksessa

Kun puhun sydämen ohjauksesta, en tarkoita tunteita. Kun olemme yhteydessä sydämeemme, se kommunikoi kanssamme paljon pinta-aaltojen kaltaisia tunteita syvällisemmällä ja perustavanlaatuisemmalla tavalla. Sydän puhuu meille kehon kautta, tuntemuksina, oloina ja syvänä vakaana, kansankielellä kutsuttuna, perstuntumana. Kun olemme oikeiden asioiden ja ihmisten äärellä, se tuntuu olossa, sanoi mieli ja muut ihmiset siitä mitä hyvänsä.

Luova itseilmaisu on sydänenergiaa ja ”omaa juttua” arkkityyppisesti edustavan Leijonan ydinteema: oman itsen toteuttaminen. Oman intohimon seuraaminen. Sydämestä kumpuavien toiveiden kuuleminen. Oman polun luominen. Oman luovuuden jakaminen muiden kanssa, ilman kompromisseja ja juuri sillä tavalla kuin sisimmässä tuntuu oikealta. 

Jokaisessa meissä on leijonaenergiaa, riippumatta syntymäajasta tai “horoskooppimerkistä”. Leijona sinussa on tähti, oman elämänsä diiva, luoja, kuninkaallinen ja oman ainutlaatuisuutensa ja luovuutensa toteuttamisen myötä joukosta erottuva loistava ja karismaattinen, lähes lapsenkaltaisen autenttinen ja avarasydäminen olento.

“I think of life itself now as a wonderful play that I've written for myself, and so my purpose is to have the utmost fun playing my part.” Shirley MacLaine

---

Uudenkuun ajankuva, ajassa olevia kollektiivisia teemoja käsittelevä artikkeli, joita olen kirjoittanut joka kuukausi jo melkein kymmmenen vuoden ajan, tuntuu koko ajan muuttuvan. Ainahan se on muuttunut, kuten minä itsekin, mutta nyt suuntana on jo pidemmän aikaa ollut pois astrologisten kuvioiden tulkitsemisesta kohti itse asiaa.

Vaikuttaa siltä, että en enää niinkään kirjoita auki astrologisia tekijöitä, vaan imeydyn ajan energian sydämeen ja ammennan sieltä. Saan inspiraation ja ohjauksen astrologiasta, mutta en kirjoita astrologiasta. Kirjoitan elämästä. Ja toivon että saat näistä iloa, lohtua ja innostusta.

(Tarkennus, koska joku kuitenkin ymmärtää väärin, en ole lopettanut astrologiasta kirjoittamista. Uudenkuun ajankuva vain on muuttunut.)

Kirjoitin eilen instastooreissa kunnon vuodatuksen tästä ajankuvan kirjoitusprosessista ja kirjoittamisesta yleensä (lempiaiheeni). Sanoin siinä muun muassa että “ ellei se imaise sisäänsä ja ahmaise kokonaisena, niin en suostu”. Ja sitten jätin kirjoittamisen sikseen siltä päivältä. Menin mereen. Uin melkoisessa aallokossa, ja ellei keho olisi esittänyt eriäviä mielipiteitä, olisin jäänyt sinne iäksi. Kotiin tultua tajusin, että tämä, tämähän se oli, mistä olin koko päivän kirjoittanut. Intohimo. Leikki. Elämisen vimma. Miksi käyn meressä uimassa? Miksi kirjoitan? Jos vastaus edes vivahtaa johonkin “tärkeään” tai “hyödylliseen” mitä yritän niillä saavuttaa, lopetan heti kaiken.

Oikea vastaus on: koska se on niin hemmetin kivaa.

Terveisin Kirsi

---

Mikä on Komorebi-kirjeitä ja kuka sen on kirjoittanut? Lue tämä niin saat tietää.

Tilaamalla julkaisun, saat sähköpostiisi noin kerran viikossa läsnäoloa, luovaa itseilmaisua ja luontokeskeistä elävää astrologiaa käsitteleviä kirjoituksiani, sekä muutaman kerran vuodessa laatimani uutiskirjeen, jossa ilmoitan vapaana olevat tulkinta-ajat, ja kerron tulevista kursseista sekä tarjoamistani palveluista.