Tarinoita heille, jotka ehkä elävät
Eli kuinka livahdan salaisiin tapaamisiin heidän kanssaan, joiden seurassa en koskaan tunne tarvetta teeskennellä ihmistä
Olen lapsuuteni Isopuistossa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Se on pienempi kuin sisäisessä maailmankaikkeudessani.
Vuorijalavat ovat koristelleet ruohikon ylenpalttisilla röyhelöillä, ja kun vastaan kävelee harmaahapsinen rouva ohuessa puuvillaisessa kesämekossa, kuulen isoäidin sanovan sen olevan pumpulia.
Äkisti olen neljävuotias. Isoäiti pitää kädestäni kiinni kun kuljemme pitkin puistotietä. Istumme penkille syömään pieniä sormiin murenevia korinttipikkuleipiä, joiden sanon olevan aivan suuni mukaisia.
Kun kierrän kukkien ja pensaiden ympärillä, muistan taas miksi kilometrin mittainen koulumatka kesti aikoinaan aina kaksi tuntia. Tutkin ja haistelen, olen loputtoman ihmeissäni ja lumoutunut. Aistit eivät saa tarpeekseen tästä maailman parhaimmasta huvipuistosta.
Tuoksumatara, magnolia, vaahterankukka, liekkiatsalea.
Kuvaan ilman silmälaseja puhelimen surkealla kameralla ja luulen kuvien olevan taianomaisia. Ne eivät ole. Vaan tämä yhteys tämä rakkaus tämä yli elämien kantava ystävyys. Nyt olen palannut omieni pariin.
Livahdan salaisiin tapaamisiin kasviystävieni kanssa. Heidän, joiden seurassa en koskaan tunne tarvetta teeskennellä ihmistä.
Tänä kesänä vaellan villejä polkuja. Koluan kätkettyjen poukamien varjoisia notkelmia kuunnellen puiden ja kukkien kertomuksia.
Olen metsästäjä-keräilijä, korissani tähtiä ja tarinoita.
Tahdon kuulla luonnon puhuvan ja tuntea itsessäni jokaisen sanan. Tahdon tuntea kuinka auringon lämmittämä kallio kehrää pehmeästi paljaiden jalkojeni alla. Tahdon istua hiljaa kun meri laulaa, kuunnella niin kauan kunnes osaan oikean melodian, hyräillä mukana kertosäkeen aikana.
Paperille ropisee sanoja, ne näyttävät nuoteilta.
Haluan kertoa kaiken kaikille, kirjoittaa tarinoita heille jotka ehkä elävät.
Toivottavasti tämä pieni omakohtainen kertomus, tunnelmapala, oodi luonnolle ilahdutti perjantai-iltaasi. Olisi ihana kuulla siitä, millainen suhde sinulla on luontoon, puihin, kasveihin, merenrantaan…
Onko jokin tietty asia tai paikka luonnossa mitä rakastat? Kuka siellä puhuu sielusi sanoja? Millä tavalla sinä kommunikoit luonnon kanssa?
Ihanaa viikonloppua ja hyvää alkavaa kesäkuuta!
Terveisin Kirsi