Sano kun riittää, ennen kun jaksaminen on loppu - uudenkuun ajankuva
Hurja morsio tai tarpeekseen saanut ystävä eli kun on muutoksen aika, sitä ei voi estää
Syyskuu käänsi meille omenaisen poskensa, mutta raikkaan, kirpeän ja kuulaan sijaan saamme kuumaa ja kiukuttelevaa. Helteitä ja ukkosmyrskyjä. Sopii hyvin ajankuvaan, tietenkin.
Uusi kuunkierto käynnistyy 3.9. Neitsyt-uusikuusta, ja jos elokuu olikin luonteeltaan jännitteinen ja haastava, syyskuu on syväsukellusta, hämmentynyttä hapuilua ja rajanvetoa.
Uudenkuun kartan keskeisin sanoma kertoo rajojen merkityksestä ja siitä kuinka rajattomuus luo vähitellen sietämättömät olosuhteet, jossa kukaan ei enää voi hyvin.
Voimme nähdä kartan symboliikassa kiltteyden sudenkuopan, sen kuinka kestämätöntä on elää miellyttämällä ja mukautumalla yli omien rajojen. Jos yrittää antaa enemmän kuin on varaa, saamatta itse mitään vastineeksi, lopulta tulee se hetki kun mitta on täynnä ja tietää saaneensa tarpeekseen. Rajojen rikkominen (omien tai toisten) johtaa lopulta syvään turhautumiseen, aggressioon ja kurinpalautukseen.
The Abominable Bride
Uudenkuun kartalla on niin erityinen feminiinisten voimatekijöiden yhdistelmä menneisyyttä ja karmallista kertymää edustavan Kuun alasolmun päällä, että mielessä kummittelee BBC:n huippusarjaan “Sherlock” kuuluva, vuonna 2016 julkaistu erityisjakso “The Abominable Bride”. Se soi taustalla kuin sitkeä korvamato, ja olisin niin mielelläni nimennyt tämän kirjoituksen sen mukaan. Mutta arvelin ilmeisen monelle tuntemattoman sarjan ja siitä pöllityn vieraskielisen otsikon olevan liian vieraannuttava ja outo. Jos haluan että kirjoituksiani luetaan, kannattaa edes yrittää nimetä tekeleensä helpommin lähestyttävämmällä tavalla. Vai kuinka?
Maskuliininen ylivalta ja jyrätty puro
Aiemmilta viikoilta tuttu vahva jännite maskuliinisen ja feminiinisen välillä jatkuu vielä hetken aikaa. Koko elokuu nosti esiin ihmissuhteissa olevia ongelmakohtia tai oman feminiinisen ja maskuliinisen puolen välisiä ristiriitoja. Tätä samaa saimme kohdata myös ajankohtaisten tapahtumien muodossa, tilanteita ja tapahtumia missä maskuliininen ylivalta ja voima jyrää feminiinisen. Tilanteita, joissa rajoja ei kunnioiteta, sääntöjä ei noudateta, ja valtaa käytetään väärin.
Huomaa, että en puhu nyt suoraan miehistä ja naisista, vaan yleisesti kahden eri energian ääripäiden välisen epätasapainon ilmentymistä, jotka ovat voineet olla sisäisiä, ihmissuhteissa näkyviä tai joissakin tilanteissa nähtyjä asetelmia.
Pahimmat jännitteet ovat tämän teeman osalta takanapäin, mutta uudenkuun kartalla on vielä kaikuja äskeisestä. Ja vaikka nämä tietyt kuviot ovat nyt jo ohi, ei se tarkoita sitä että syyskuu olisi millään tavalla kevyempi kuukausi. Pimennysaika alkaa. Energia tiivistyy. Portit ovat auki.
Feminiininen alkuvoima ja hämärtyneet rajat
Uudenkuun kartalla on mielenkiintoinen feminiinisen voiman keskittymä: Venus, Lilith, Juno ja Kuun alasolmu ovat kaikki yhtymässä Vaa’an merkissä.
Juno oli kreikkalaisista jumaltarustoista tuttu Zeuksen puoliso Hera, voimakas ja pätevä kuningatar, joka petettynä ja nöyryytettynä iski kipinää, taisteli, kosti ja raivosi niin että maa järisi ja ukkonen pauhasi.
Lilith edustaa naisen alkukantaista ja kesytöntä voimaa, siinä määrin että se on pitänyt demonisoida ja vääristellä tarkoittamaan jotain pahaa ja uhkaavaa. Kyse on kuitenkin vain omanarvontuntoisesta, kahlitsemattomasta ja itselleen uskollisesta tinkimättömyydestä, joka ei suostu niiaamaan eikä kumartamaan kenenkään edessä (paitsi jos itse niin tahtoo).
Eikä joukon kolmas, Venus Afroditekaan mikään muiden pillin mukaan tanssiva heittopussi ollut, päinvastoin. Tässä uudenkuun kartalla Venus kuitenkin on Vaa’assa, jolla on taipumus tehdä kompromisseja omalla kustannuksellaan, sillä konflikteja kammoavalle merkille se on pienempi paha kuin avoin yhteenotto. Lisäksi pehmeä ja myötätuntoinen Neptunus on vastakkain Venuksen kanssa, ja sillä on taipumus hämärtää tahto ja liuottaa rajat. Neptunus on se, joka kääntää toisenkin poskensa, ja sitten vielä ja taas alusta uudelleen.
Kun on joustettu liikaa, raja tulee vastaan
Mikäli omat rajasi ovat olleet heikot ja sisälläsi on vahva Auttaja-arkkityyppi, pystyt todennäköisesti samastumaan tähän alla olevaan kuvaukseen. Silloin tiedät varmaan paremmin kuin hyvin, miltä tuntuu kun on vuosikausia yrittänyt. Kun on koettanut jaksaa, koska on halunnut auttaa, olla reilu ja hyväntahtoinen.
Tämä on voinut näyttäytyä loputtomana ymmärtäväisyytenä, “toisella on ongelmia, hänellä on rajoituksensa, eihän häneltä voi vaatia, ei hän pysty”. Ehkä olet toiminut toisen uskottuna ja luotettuna, antanut hänen kumota loppumattoman tyytymättömyytensä, negatiivisuutensa, uhkakuvansa, ahdistuksensa ja ikuisesti ratkaisematta pysyvät ongelmansa sinun harteillesi. Ja olet tehnyt parhaasi.
Ehkä hän on tarvinnut apua käytännön asioissa tai tunteittensa säätelyssä. Ehkä olet lohduttanut ja valanut uskoa, kannustanut ja rohkaissut. Ehkä olet toiminut hänen innostajanaan, inspiraation ja uusien oivallusten lähteenä. Ollut hänen oma, henkilökohtainen valmentajansa, opettajansa ja terapeuttinsa.
Ja vaikka olet tuntenut tyytymättömyyttä ja outoa kalvavaa ärtymystä jo pitkään, tiennyt että tilanne ei ole tasapainossa eikä vastavuoroinen, niin et vaan ole osannut tehdä tilanteelle mitään. Tai ehkä olet tehnyt kaiken mikä on ollut tehtävissä. Ja nyt jäljelle on jäänyt vain tämä.
Eräänä aamuna heräät ja mielessäsi on kristallin kirkkaana lause.
“Nyt riittää, olen tehnyt tarpeeksi”
Sillä tämä on se, mitä ajanlaatu minulle kertoi, kun aloin kuunnella ja annoin sen puhua.
Nyt riittää.
Tässä menee raja.
Mitta tuli täyteen.
Jaksaminen loppu.
Homma tuli tiensä päähän.
Olen tehnyt tarpeeksi.
Kyseinen asetelma voi olla läsnä missä tahansa ihmisten välisessä suhteessa. Se voi ilmentyä jopa suhteessa johonkin tahoon tai organisaatioon, työpaikkaan tai yhdistykseen.
Ja se miksi nyt nostan tämän esiin ja kerron tästä, johtuu siitä että tämä on yksi tyypillisimpiä tilanteita, miten nykyiset ajan energiat näyttäytyvät arkielämässä. Kun jossain kohtaa on joustettu liikaa, raja tulee vastaan.
Nokka kohti menneisyyttä
Vaikka Merkurius päätti perääntymisen, ja voisi odottaa asioiden alkavan taas edetä, niin jos jonnekin nyt ollaan etenemässä, se on nokka kohti menneisyyttä ja täyttä höyryä kohti keskeneräisiä ja päätöstä vaille jääneitä asioita.
Jännittävintä on se, että esiin nousevat asiat eivät välttämättä mielestäsi ole olleet kesken. Niissä ei välttämättä ole mielestäsi ollut enää mitään käsiteltävää. Et ehkä ole edes tiennyt että niitä on olemassa, mutta niinpä vain ne nyt ovat valmiina tupsahtamaan eteesi ja hihkaisemaan “surprise!”
Pluto, joka on ollut parin vuoden ajan vaihtamassa merkkiä Kauriista Vesimieheen, ensimmäistä kertaa noin 230 vuoteen, perääntyi tänään viimeistä kertaa tällä erää takaisin Kauriiseen, siirtyäkseen marraskuussa kokonaan Vesimieheen ja pysyäkseen siellä seuraavat 20 vuotta. Puhuin ja kirjoitin tästä jo paljon vuoden alussa, joten ei siitä nyt sen enempää. Siitä huolimatta kyseessä on tärkeä juttu, sillä sen myötä ikään kuin palaamme vielä viimeisen kerran näiden Pluto Kauris -asioiden äärelle, niin kollektiivisesti kuin yksilötasollakin, ja saamme mahdollisuuden tehdä viimeiset silaukset, hioa homman pakettiin, ennen siirtymistä Vesimiehen kenttään.
Kosmiset supistukset ja valmistautuminen muutokseen
Miksi muutoksessa on usein näitä “juupas-eipäs”, “erotaan-ei-erota” vaiheita? Miksei vaan suoraan tehdä mitä aiottiinkin? Erilaisia muutoksia edustavat planeettaohitukset eli transiitit tulevat yleensä kolmen ohituksen jaksoissa. Kyseessä on kosmiset supistukset, jotka auttavat meitä olemaan valmiita muutokseen.
Ensimmäisellä kerralla kun muutos alkaa tuntua tarpeelliselta, emme yleensä vielä ole siihen valmiita. Emme yleensä vielä edes ymmärrä koko tilannetta, se ei ole näyttäytynyt meille vielä koko komeudessaan. Viimeisen ohituksen aikana olemme jo täysin kypsiä. Asian suhteen on tunne, että se on niin nähty, vanhaa ei ole enää mahdollista jatkaa, ja että mikä tahansa muutos on parempi kuin jatkaminen vanhaan malliin. Silloin omena putoaa puusta. Irtaudumme. Muutos tapahtuu.
Kun olemme valmiita muutokseen, sitä ei tarvitse “tehdä”. Kun yritämme muuttua tai muuttaa tilannetta, emme vielä ole siihen valmiita. Yrittäminen kertoo siitä, että ponnistelemme jonkin eteen, sillä se ei ole tapahtumassa itsekseen. Kun olemme valmiita muutokseen, muutos tapahtuu. Sitä ei voi estää. Sitä ei tarvitse yrittää saada aikaan, eikä sitä voi myöskään enää perua. Kyse on aina jonkinlaisesta syntymästä. Kun lapsi ei ole valmis syntymään, sitä ei voi hoputtaa. Mutta kun aika on oikea (vaikka lapsi ei välttämättä silloin ole aina fyysisesti “valmis”) synnytys tapahtuu. Ja yritäpä estää sitä tai edes pidätellä, luonto näyttää voimansa. Muutos tapahtuu. Lapsi syntyy. Omena putoaa.
Kiitos kun luit tämän kirjoittamani uudenkuun ajankuvan. Kyseessä on kollektiivista ajanlaatua tulkitseva astrologinen katsaus kuunkierron ajalle 3.9. – 2.10.2024. Toivottavasti tämä oli sinulle antoisa (tai edes viihdyttävä) lukukokemus. Olisi ihana kuulla kommenteissa mitä tuumit.
Jos sait tämän kirjoituksen sähköpostiisi, klikkaa itsesi tästä sisään artikkeliin, jonka lopussa on kommentointimahdollisuus. Jos luit tämän suoraan Substackissa, toivon että tuet työtäni tilaamalla julkaisuni. Se on ihan ilmaista.
Terveisin Kirsi
Mikä on Komorebi-kirjeitä ja kuka sen on kirjoittanut? Lue tämä niin saat tietää.
Tilaamalla julkaisun, saat sähköpostiisi noin kerran viikossa läsnäoloa, luovaa itseilmaisua ja luontokeskeistä elävää astrologiaa käsitteleviä kirjoituksiani, sekä muutaman kerran vuodessa laatimani uutiskirjeen, jossa ilmoitan vapaana olevat tulkinta-ajat, ja kerron tulevista kursseista sekä tarjoamistani palveluista.
Oh, kiito Niina. ihan värisytti lukea tämä kommenttisi. Ihana kuulla että ajankuva sanoitti jotain sinulle tärkeää ja henkilökohtaista. Itselläkin tuntui tätä kirjoittaessa, että nyt tämä tulvii jostain syvästä paikasta, ja vaikka mietin että voiko tätä enää astrologiseksi ajankuvaksi kutsuakaan (voi), niin sanojen virtaa ei voinut estää.
Siis vau! Apua mikä taituri olet. En koskaan oikein jaksa lukea mitään, mutta tämän luin monta kertaa ja välitin ystävillenikin luettavaksi. Kaikki aivan äimänä. Mulla ei sanavarastossa sanaa kuvaamaan tätä mitä koen tekstin luettua. Paras sana tähän taitaa olla: Kiitos. <3