Tarinat kuolevat, ellei niitä kerrota

eli "anteeksi että häiritsen, mutta tässä on tällainen ihan liian henkilökohtainen ja suodattamaton vuodatus, minkä jälkeen saa taas hävetä että ikinä sanoi mitään"

“Eihän tällaista voi julkaista! Hyvänen aika, tämähän on tällaista yksityistä lätinää, jotain rajaa nyt.”

“Ja mikä on vaihtoehto? Että et julkaise mitään? Että istut vaan sanojesi päällä kuin aarrettaan hautova lohikäärme? Että vasta sitten, kun on oikea aihe ja oikea ajankohta ja hienosti muotoiltu ja asiallisesti editoitu artikkeli, niin sitten voi julkaista? Niinkö?”

“No mutta onhan se nyt noloa julkaista jokin oma avautuminen, ketä edes kiinnostaa?”

Olen kärsinyt viime aikoina siitä, että en julkaise kirjoittamiani tekstejä. Niitä on valmiina tuolla luonnoksissa pitkä rivi, mutta en vaan ole - niin mitä - kehdannut, jaksanut, ehtinyt, viitsinyt, voinut, [lisää jokin muu tekosyy] julkaista niitä?

Haluatteko tietää ihan oikeasti, miksi? (Kirjoitin muuten tästäkin jo, mutta se lepää siellä muiden julkaisemattomien tarinoiden hautausmaalla, mitä myös luonnoksiksi kutsutaan.)

En julkaise kirjoituksiani siksi, koska en halua häiritä.

Kyllä. Kirsi 5 v. elää edelleen sisimmässäni ja - en voi sanoa että voi hyvin - mutta on ainakin olemassa ja ilmeisesti ohjaksissa sen suhteen, mitä voin ja mitä en voi elämässäni tehdä.

Se innostunut, energiaa täynnä oleva ja loputtoman puhelias lapsi, joka kuuli ja ymmärsi että on ärsyttävä ja häiriöksi, oppi että on tosi noloa puhua liikaa, väärässä paikassa, huonolla hetkellä ja aiheesta, mikä ei kiinnosta ketään.

Joten minusta tuli hyvin tarkkaavainen. Aloin kuunnella ja aistia, vastata siihen mitä odotettiin. Jakaa vain sitä mitä toinen arvostaa tai mistä on hänelle hyötyä. Tärkeintä oli olla kohtelias, huomaavainen ja aina avuksi.

Ja kaikkien terapiavuosien, henkilökohtaisen työskentelyn ja omien sisäisten ohjelmointien tiedostamisen jälkeen, asetukset ovat edelleen samat kuin vuosikymmeniä sitten. Näen tämän. Tiedostan tämän. Ja mitä sitten?

Voin valita toimia toisin.

---

Parempi katua kuin olla tekemättä mitään

Juttu on siis tämä. Sain tänään aivan ihanan kuulumisiani kyselevän viestin henkilöltä, joka on saapunut elämääni vuosia sitten asiakkaana, tullut myöhemmin oppilaaksi ja sitten ystäväksi.

Hän kysyi mitä kuuluu, ja vastasin tyypilliseen tapaani vuolaasti ja suodattamatta. Ja kun olin lähettänyt viestin, tajusin että siinä oli kaikki se, mitä haluaisin kertoa myös täällä Komorebi-kirjeissä, mutta en vaan ole saanut (yllä mainituista syistä) aikaiseksi.

Välttääkseni tämänkin joutumisen luonnoslehtiön kansien väliin kitumaan, koetan toimia nopealla ranneliikkeellä ja painan julkaisunappulaa itseltäni salaa. Eikö sitä sanota, että parempi katua jotain mitä on tehnyt, kuin olla ikuisesti tekemättä mitään?

Ja kyllä, teen tästä nyt ihan liian ison numeron, eihän tässä nyt ole mitään sen ihmeempää, joten tässä tämä:

“Oltiin näköjään taas telepaattisesti yhteyksissä, koska eilen illalla koin läsnäolosi vahvasti ja minullakin oli mielessä laittaa viestiä. Kiva että innostuneisuus on välittynyt, se on kuitenkin ollut ehkä enemmän "fake it till you make it" -tyyppistä. On ollut tosi rankkoja hetkiä, erityisesti yritykseen ja työhön liittyen, ja vaikka on ollut kuukausien mittainen sairasloma, niin tuntuu ettei sitä pääse oikeasti aloittamaan, ja tämähän on sitä samaa mitä aina.

Olen siis ollut sen äärellä, että nyt luovun yritystoiminnasta kokonaan tai sitten pitää kokea jokin taianomainen yliluonnollinen interventio. Ja ihan pähkähullua, vielä perääntyvän Marsin aikaan, perustin osakeyhtiön Elävän astrologian keskus Oy. Tavallaan tuntuu kuin en olisi edes itse tehnyt sitä, niin kuin asiat olisi vaan tapahtuneet, niin kuin minulta ei olisi edes kysytty.

Kaikki minussa on siis ollut ihan että eiiiiiii, tämä on ihan väärä suunta, väärä ajankohta ja voivamaroja nolla - ja kuka perustaa uuden yrityksen tällaisena aikana, että Mars perääntyy ja kohta myös Venus ja sitten Merkurius ja pimennykset hengittävät jo niskaan. Sellaista hölmöläisen hommaa. Mutta let's play along, katsotaan mitä tästä tulee.

Kiitos erityisen paljon tuosta, että kerroit Komorebi-kirjeiden koskettaneen. Olen ollut eksyksissä sen kanssa, taas, että mitä siellä voin tai mitä kannattaa kirjoittaa. Luova Muusa minussa ei voi sietää tällaisia "mitä kannattaa" ajatuksia, menee kaikki ihan solmuun. Olen itseasiassa kirjoittanut sinne useammankin tekstin, jota en ole kuitenkaan julkaissut. Ei siksi, etteivät ne olisi minusta hyviä, vaan siksi, että ne eivät ole olleet riittävän “asiapitoisia”.

Tämä sama juttu on käynyt ennenkin, blogieni kanssa, että on tarkoitus olla luova kanava, kaikesta järkeilystä ja hyödyllisyydestä vapaa, mutta sitten yhtäkkiä huomaankin, että työni on kaapannut sen. Ja sitten en enää julkaise muuta kuin ajankuvaa tai muuta, mitä kuvittelen että ihmiset minulta odottavat tai haluavat. Jotain asiallista. Jotain hyödyllistä. Jotain millä on arvoa.

Hitsin Kauris luovuuden huoneessa, aina valjastamassa luovuuteni yritystoiminnan käyttöön. Ja sitten on ollut epäselvää että onko se nyt sitten uutiskirje vai blogi vai mikä, ja mitä siellä edes enää voi kirjoittaa. Vaikka tietenkin tiedän, että voisin kirjoittaa siellä mitä vaan haluan, ja ihmiset oletettavasti toivoisivat saavansa lukea juuri sitä luovaa ja haurasta kudelmaa, mitä minusta pulppuaa kuin seittilankaa hämähäkin takapuolesta. Mutta tuntuu että pitäisi päästä johonkin selkeyteen sen kanssa, että mistä siinä on kysymys, koska uutiskirjeenkin tarvitsen, jos meinaan yritystoimintaa jatkaa, enkä tiedä voivatko ne toimia yhdessä vai pitäisikö molemmille olla jokin oma paikkansa.

Tarinat kuolevat, ellei niitä kerrota

Eräänä aamuna heräsin, niin kuin tapana on, ja mielessäni oli lause "Tarinat kuolevat, ellei niitä kerrota". Se, että on niin paljon tarinoita, jotka eivät saa elää koska niitä ei jaeta, tekee surulliseksi, mutta en vielä osaa ratkaista tätä yhtälöä, että missä ja miten niitä voisi jakaa, ja mistä löydän aikaa ja jaksamista tehdä kaikkea sitä mitä tehdä pitää. Niin kuin aina, niin kuin aina.

Ja se mitä NYT pitäisi tehdä, on saada se uusi Paluu sisäiseen luontoon -koulutus myyntiin. Taas sama tilanne kuin viime vuonna. Olen täysin vakuuttunut ettei sinne kuitenkaan kukaan ilmoittaudu, joten en saa esitettä enkä myyntisivua aikaiseksi. Ja tämä sitkeä uskomus siitä huolimatta, että vuosien aikana kaikki koulutukset ovat aina tulleet täyteen.

Ja taas on pitänyt keksiä pyörä uudestaan ja luoda jotain ihan uutta täysin ennen näkemätöntä. Joten siitä kertominen ja sen hinnoittelu on sitten tuntunut ihan mahdottomalta. Mutta olen kyllä aidosti tosi innoissani siitä koulutuksesta, kunhan se vaan selviää synnytysprosessista ja saa toteutua. Nyt on sellainen olo, että tämä on paras ja ihanin kurssi ikinä, sellainen mihin itse haluaisin osallistua. Sisältöä on kyllä pitänyt karsia kovalla kädellä (vaikeaa), kun on niin paljon kaikkea mitä haluaisin ottaa mukaan, enkä sitten huomaa että eihän tällaista viidenkymmenen eri sortin kermakakkuvalikoimaa pysty kukaan hahmottamaan tai sisäistämään. Tai siis huomasin, ja ihan vasta tällä viikolla se koko koulutuksen ydin kirkastui ja syttyi uudella tavalla eloon, minkä myötä myös kaikki ylimääräinen karsiutui luontevasti pois. Elävä astrologia on ihanaa, parasta ikinä, se on kuitenkin se kantava voima tässä kaikessa.”

Siinä.

Anteeksi jos häiritsin. /s

---

Jos tämä julkaisu olisi Instagramissa, sitä ympäröisi monenlaiset mainokset. Koska Substackissa ei ole mainoksia, koetan lavastaa isomman sosiaalisen median tunnelmaa omalla mainoksella.

Ihan huikea tilaisuus päästä kuulemaan ja kokemaan taianomaista elävää astrologiaa, kun pidän ensimmäisen sitä käsittelevän live-tapahtuman vuosien tauon jälkeen.

Elävän astrologian ilta keskiviikkona 26.2. klo 18 Visiovintillä “meren ja taivaan välissä” olevassa idyllisessä kauniin ja korkean energian tilassa.

Käsittelemme illan aikana universaalin kasvusyklin vaiheita, syntymähetken luonnetta ja sielunmaisemaa, sekä elementtien ilmentymistä omassa itsessä ja elämässä - riippuen vähän siitä mistä syntyy kysymyksiä ja mikä on kuulijoille kiinnostavaa.

(Illan materiaali on kurssilta, joka maksoi pari vuotta sitten 190€, mutta koska haluaisin päästä tapaamaan teitä kotikaupunkini astrologiasta kiinnostuneita ihmisiä, tarjoan tämän työpajan tutustumishenkeen 65€.)

Ilmoittaudu pian sähköpostilla yhteys@kirsihallaseppala.fi koska paikkoja on rajoitetusti, ja arvelen että tämä on täynnä ihan hetkessä.