eli "anteeksi että häiritsen, mutta tässä on tällainen ihan liian henkilökohtainen ja suodattamaton vuodatus, minkä jälkeen saa taas hävetä että ikinä sanoi mitään"
Kukaan, tai ainakaan ei vielä ole tullut eteen, kirjoita yhtä maukkaasti kuin sinä. Lukisin vaikka heinän kasvusta tai kiven pyörimisestä sun kirjoittamana. Saat vangittua sanoihin ja lauseisiin karvat nostattavan ja sielua kutkuttavan maun. Tätä lisää, yleisö pyytää.
Tuntuu lattealta sanoa vain kiitos, mutta vähän mykistyin tästä. Leuka loksahti ammolleen ja oli kyyneleet ja kaikki. Kiitos. Kiitos siitä että luet, ja kiitos tästä ihanasta, koskettavasta palautteesta.
Paras kiitos on, että saa jatkossakin sukeltaa sun mielenmaisemaan! Tällaista kirjoittamisen lahjaa ja vuolasta tekstin tulvaa toivoisi varmasti moni kirjailija joka kärsii writers blockista. Keep it coming!
Yritin jo kirjoittaa kommentin, mutta taisin luoda uuden profiilin…ihan briljanttia taas, huokaus. Mutta tämä, mitä yritin sanoa…
Kirsi, 5-vuotiaalle ja vähän vanhemmalle. Puhu ja pulppua, vaikka kirjoittamisen kautta. Et voi häiritä. Ne, jotka kokisivat sanasi häiritsevinä, eivät lue kovinkaan pitkälle. Karsiutuvat pois.
Tätini sanoi tuota samaa. Että vanhana kiikkustuolissa voi sitten katua, mitä tuli tehtyä, vauhtia polkiessa. Hän jatkoi, että yleensä sitä kuitenkin katuu asioita, mitä jätti tekemättä. Ja niitä olisi ikävämpi muistella.
Kiitos Helena! Ensiksikin, autan ja neuvon mielelläni, jos kaipaat apua tämän Substackin kanssa. Ja toisekseen, lämmin kiitos tästä. Pehmenin sisältä kun luin tuon että "Et voi häiritä. Ne, jotka kokisivat sanasi häiritsevinä, eivät lue kovinkaan pitkälle. Karsiutuvat pois." Toivon näin. Kiitos. Ja voi miten ihana täti sinulla on ollut! Kiikkustuolissa vauhtia polkiessa sitten kadutaan kaikkia kirjoituksia, avautumisia, jakamisia, unientulkintoja, runoelmia, rakkauskirjeitä ja käsikirjoituksia. Tätä kohti!
Oi, kiitos, mielelläni otan vastaan apua. En voi oikein uskoa, miten mun tekninen osaaminen on tullut kovin varovaiseksi, pelokkaaksi. Olen se jokapaikan hönö, joka opettelee kantamaan omien klikkausten häpeää, kun ei mennytkään niin täydellisesti (virheiden pelko, nolo olo jne.). Ja minä sentään olen elänyt Venturan leveystaulun kanssa, puhunut pikseliä. Mars Ravussa muistelee, miten ennen toimin niin paljon paremmin, oli hoksottimet, jotka Ravun saksien lailla soivat kuin kastanjetit. Noh, hopeareunus asialle on, että sentään muistan tämän. Ihanaa, kun saan kysyä neuvoa ❤️🙏🏽
Onko muka oikeasti mitään syytä olla julkaisematta kaikki? :D
Vaikka yksi kerrallaan tasaisin välein, ja antaen itselleen etukäteen luvan säätää julkaisutapaa lennosta, jos siltä tuntuu. Niinhän bisnesmaailmassakin tehdään. :)
Kiitos Kirsi kaikista vuosien varrella jakamistasi kirjoituksista ja luennoista. Ne ovat auttaneet minua jäsentämään, kasvamaan ja jopa puhkeamaan kukkaan sellaisilla elämänalueilla, jotka olisivat saattaneet jäädä tutkimatta ilman sinua. KIITOS
Oi kiitos tästä! ❤️🙏 Nautin joka sanasta, erityisesti, koska samastuin niin vahvasti. Että pitäisi kirjoittaa vain asiallista, ja ketä kiinnostaa minun henk.koht. elämän jorinat, joita pohtiessa en onnistu päätymään mihinkään mullistavaan loppuoivallukseen, josta muutkin saisivat elämänmuutoksen alulleen... 😅 Ja yrittäjyys - voimia siihen! - tuntuu hyvältä huomata olevansa samassa veneessä. Joten, todellakin, kaikki tarinat pitää kertoa, sillä vaikka tuntuisi, että maailma hukkuu niihin, niin aina löytyy joitakuita, joille juuri se tarina on merkittävä. Jatkan ilolla tarinoidesi lukemista! ❤️
Kiitos ihanasta kommentista. Juuri tämä! Ja samalla kun ajattelee, että "ei minun tarinat ketään kiinnosta", niin itse haluan tässä informaation, asiatekstin ja opetusmateriaalien täyteisessä maailmassa nimenomaan lukea juuri niitä henkilökohtaisia raapaleita, jotka värähtelevät herkästi ja aidosti, jotka koskettavat sydäntä eivätkä valista tai saarnaa.
Mietin tuota samaa asiaa joka viikko, kun julkaisen uuden kirjeeni. Painan ”Julkaise kaikille”-nappia nopeasti, kun olen lukenut tekstin ääneen ja korjannut kököt toistot ja puuttuvat äänpilkut yms. Yhtään sen kauempaa en voi odottaa, ettei häpeä ja nolostelu ehdi väliin.
Mutta itsekin rakastan lukea näitä ihmisten kokemuksia ja kirjeitä ihmisen elämästä ja haaveista ja peloista. Siitä päättelen, että saattaa olla joku, joka tykkää lukea minunkin jorinoita. Ja jos ei, niin sitten voi helposti hypätä yli seuraavaan.
Mitä enemmän kirjoitan ja julkaisen, sen helpompaa siitä tulee, olen huomannut. Ehdotankin, että viimeistelet vielä julkaisemattomat tekstisi johonkin sopivaan pisteeseen ja sitten ajastat ne julkaistaviksi vaikkapa viikon välein. Sinulle vapautuu aikaa kirjoittaa uutta, suunnitella kurssiasi ja miettiä yrityksesi toimintaa ja tulevaisuutta. Jos siinä välissä hoksaat jotain kerrottavaa, kirjoita Noteseihin tai ”välikirje”. Minä ainakin kuulen sinusta ja ajatuksistasi mieluummin usein kuin harvoin. 🥰
Moikka, taas minä, välillä pelokas ja epävarma, kommentoin asian vierestä. Kysyn kuitenkin, että mikä se on näissä astrologisissa kuvioissa minkä takia ei kannata tarttua toimeen tai on syytä ”odottaa jotain hankaluuksia”. Joskus mainitsit minulle ettei mikään astrologinen kuvio saa mitää itsessään tapahtumaan kenenkään elämässä. Kuitenkin kirjoitat tekstissä tulevista pimennyksistä yms. syinä olla mahdollisesti tarttumatta toimeen (tai näin tulkitsin). Olen itse kovin ahdistusherkkä välillä, ja nämä kaikki kuviot pelottavat, koska elämässä on sattunut ja tapahtunut vaikka ja mitä, ja itse olen tehnyt vaikka ja mitä, eikä pelkästään positiivisia asioita. Onko siis syytä odottaa katastrofia vai voiko asioihin itse vaikuttaa omalla toiminnalla nyt? Tämä kaikki hämmentää. Kiitos jos jaksat vastata taas, ja kiitos erityisesti kaikista teksteistäsi, vaikka joskus ”selkäpiitä karmii” osaa tulkinnoita lukiessa :D
Ei ole syytä odottaa mitään katastrofia. Tämä kirjoitus jota kommentoit oli oma henkilökohtainen tunteenpurkaus, ei mikään astrologisesti oikeaoppinen artikkeli. Ja ihan samalla tavalla kuin muillakin, joskus tuntuu että kaikki hiertää ja on vastaan. Tätä tekstiä ei missään nimessä pidä ottaa minään astrologisena ohjeistuksena, vaan omana veivaamisena elämän haasteiden keskellä. Nyt päättynyt, mutta pitkään kestänyt Marsin perääntyminen oli se mihin viittasin kirjoituksessani. Eikä Marsin perääntymisessä ole mitään pahaa tai vaarallista, se vaan on kollektiivisesti aikaa, jolloin (yleistäen) ei ole hyvä aloittaa - tai ei pysty aloittamaan - mitään uusia aluevalloituksia. Se on ihanaa aikaa moneen muuhun. Ja pimennykset, kuten kaikki muukin, on aina henkilökohtaista. Ne voivat viitata isoihin läpimurtoihin ja onnenpotkuihin, ihan siinä missä johonkin isompiin elämänmuutoksiinkin, silloin kun aktivoivat omaa syntymäkarttaa. Suurella osalla ihmisiä suurin osa pimennyksistä ei tunnu juuri missään. Astrologia on peili. Se heijastaa sitä mikä on, ei luo tai saa aikaan. Ja sen suurin anti on siinä, että sen kautta voi tarkastella omaa elämäänsä ja saada lisää ymmärrystä itseä ja elämää kohtaan. Toivottavasti tämä auttaa ja selventää asiaa.
Kukaan, tai ainakaan ei vielä ole tullut eteen, kirjoita yhtä maukkaasti kuin sinä. Lukisin vaikka heinän kasvusta tai kiven pyörimisestä sun kirjoittamana. Saat vangittua sanoihin ja lauseisiin karvat nostattavan ja sielua kutkuttavan maun. Tätä lisää, yleisö pyytää.
Tuntuu lattealta sanoa vain kiitos, mutta vähän mykistyin tästä. Leuka loksahti ammolleen ja oli kyyneleet ja kaikki. Kiitos. Kiitos siitä että luet, ja kiitos tästä ihanasta, koskettavasta palautteesta.
Paras kiitos on, että saa jatkossakin sukeltaa sun mielenmaisemaan! Tällaista kirjoittamisen lahjaa ja vuolasta tekstin tulvaa toivoisi varmasti moni kirjailija joka kärsii writers blockista. Keep it coming!
Yritin jo kirjoittaa kommentin, mutta taisin luoda uuden profiilin…ihan briljanttia taas, huokaus. Mutta tämä, mitä yritin sanoa…
Kirsi, 5-vuotiaalle ja vähän vanhemmalle. Puhu ja pulppua, vaikka kirjoittamisen kautta. Et voi häiritä. Ne, jotka kokisivat sanasi häiritsevinä, eivät lue kovinkaan pitkälle. Karsiutuvat pois.
Tätini sanoi tuota samaa. Että vanhana kiikkustuolissa voi sitten katua, mitä tuli tehtyä, vauhtia polkiessa. Hän jatkoi, että yleensä sitä kuitenkin katuu asioita, mitä jätti tekemättä. Ja niitä olisi ikävämpi muistella.
Kiitos Helena! Ensiksikin, autan ja neuvon mielelläni, jos kaipaat apua tämän Substackin kanssa. Ja toisekseen, lämmin kiitos tästä. Pehmenin sisältä kun luin tuon että "Et voi häiritä. Ne, jotka kokisivat sanasi häiritsevinä, eivät lue kovinkaan pitkälle. Karsiutuvat pois." Toivon näin. Kiitos. Ja voi miten ihana täti sinulla on ollut! Kiikkustuolissa vauhtia polkiessa sitten kadutaan kaikkia kirjoituksia, avautumisia, jakamisia, unientulkintoja, runoelmia, rakkauskirjeitä ja käsikirjoituksia. Tätä kohti!
Oi, kiitos, mielelläni otan vastaan apua. En voi oikein uskoa, miten mun tekninen osaaminen on tullut kovin varovaiseksi, pelokkaaksi. Olen se jokapaikan hönö, joka opettelee kantamaan omien klikkausten häpeää, kun ei mennytkään niin täydellisesti (virheiden pelko, nolo olo jne.). Ja minä sentään olen elänyt Venturan leveystaulun kanssa, puhunut pikseliä. Mars Ravussa muistelee, miten ennen toimin niin paljon paremmin, oli hoksottimet, jotka Ravun saksien lailla soivat kuin kastanjetit. Noh, hopeareunus asialle on, että sentään muistan tämän. Ihanaa, kun saan kysyä neuvoa ❤️🙏🏽
Ahhh, Mars Ravussa, hyvin kuvattu. :D Laita tosiaan vaan viestiä, sitten kun haluat että katsotaan Substackin kiemurat yhdessä läpi. ❤️
Onko muka oikeasti mitään syytä olla julkaisematta kaikki? :D
Vaikka yksi kerrallaan tasaisin välein, ja antaen itselleen etukäteen luvan säätää julkaisutapaa lennosta, jos siltä tuntuu. Niinhän bisnesmaailmassakin tehdään. :)
Aina on syitä olla tekemättä jotain. Mutta tarvitseeko niistä välittää? Saa nähdä kuinka tämän kanssa käy. Kiitos rohkaisusta. :)
Kiitos Kirsi kaikista vuosien varrella jakamistasi kirjoituksista ja luennoista. Ne ovat auttaneet minua jäsentämään, kasvamaan ja jopa puhkeamaan kukkaan sellaisilla elämänalueilla, jotka olisivat saattaneet jäädä tutkimatta ilman sinua. KIITOS
Kiitos Rosa, voi miten kauniisti sanottu. Ihanaa että olen saanut olla mukana sun polulla.
Oi kiitos tästä! ❤️🙏 Nautin joka sanasta, erityisesti, koska samastuin niin vahvasti. Että pitäisi kirjoittaa vain asiallista, ja ketä kiinnostaa minun henk.koht. elämän jorinat, joita pohtiessa en onnistu päätymään mihinkään mullistavaan loppuoivallukseen, josta muutkin saisivat elämänmuutoksen alulleen... 😅 Ja yrittäjyys - voimia siihen! - tuntuu hyvältä huomata olevansa samassa veneessä. Joten, todellakin, kaikki tarinat pitää kertoa, sillä vaikka tuntuisi, että maailma hukkuu niihin, niin aina löytyy joitakuita, joille juuri se tarina on merkittävä. Jatkan ilolla tarinoidesi lukemista! ❤️
Kiitos ihanasta kommentista. Juuri tämä! Ja samalla kun ajattelee, että "ei minun tarinat ketään kiinnosta", niin itse haluan tässä informaation, asiatekstin ja opetusmateriaalien täyteisessä maailmassa nimenomaan lukea juuri niitä henkilökohtaisia raapaleita, jotka värähtelevät herkästi ja aidosti, jotka koskettavat sydäntä eivätkä valista tai saarnaa.
Mietin tuota samaa asiaa joka viikko, kun julkaisen uuden kirjeeni. Painan ”Julkaise kaikille”-nappia nopeasti, kun olen lukenut tekstin ääneen ja korjannut kököt toistot ja puuttuvat äänpilkut yms. Yhtään sen kauempaa en voi odottaa, ettei häpeä ja nolostelu ehdi väliin.
Mutta itsekin rakastan lukea näitä ihmisten kokemuksia ja kirjeitä ihmisen elämästä ja haaveista ja peloista. Siitä päättelen, että saattaa olla joku, joka tykkää lukea minunkin jorinoita. Ja jos ei, niin sitten voi helposti hypätä yli seuraavaan.
Mitä enemmän kirjoitan ja julkaisen, sen helpompaa siitä tulee, olen huomannut. Ehdotankin, että viimeistelet vielä julkaisemattomat tekstisi johonkin sopivaan pisteeseen ja sitten ajastat ne julkaistaviksi vaikkapa viikon välein. Sinulle vapautuu aikaa kirjoittaa uutta, suunnitella kurssiasi ja miettiä yrityksesi toimintaa ja tulevaisuutta. Jos siinä välissä hoksaat jotain kerrottavaa, kirjoita Noteseihin tai ”välikirje”. Minä ainakin kuulen sinusta ja ajatuksistasi mieluummin usein kuin harvoin. 🥰
Moikka, taas minä, välillä pelokas ja epävarma, kommentoin asian vierestä. Kysyn kuitenkin, että mikä se on näissä astrologisissa kuvioissa minkä takia ei kannata tarttua toimeen tai on syytä ”odottaa jotain hankaluuksia”. Joskus mainitsit minulle ettei mikään astrologinen kuvio saa mitää itsessään tapahtumaan kenenkään elämässä. Kuitenkin kirjoitat tekstissä tulevista pimennyksistä yms. syinä olla mahdollisesti tarttumatta toimeen (tai näin tulkitsin). Olen itse kovin ahdistusherkkä välillä, ja nämä kaikki kuviot pelottavat, koska elämässä on sattunut ja tapahtunut vaikka ja mitä, ja itse olen tehnyt vaikka ja mitä, eikä pelkästään positiivisia asioita. Onko siis syytä odottaa katastrofia vai voiko asioihin itse vaikuttaa omalla toiminnalla nyt? Tämä kaikki hämmentää. Kiitos jos jaksat vastata taas, ja kiitos erityisesti kaikista teksteistäsi, vaikka joskus ”selkäpiitä karmii” osaa tulkinnoita lukiessa :D
Ei ole syytä odottaa mitään katastrofia. Tämä kirjoitus jota kommentoit oli oma henkilökohtainen tunteenpurkaus, ei mikään astrologisesti oikeaoppinen artikkeli. Ja ihan samalla tavalla kuin muillakin, joskus tuntuu että kaikki hiertää ja on vastaan. Tätä tekstiä ei missään nimessä pidä ottaa minään astrologisena ohjeistuksena, vaan omana veivaamisena elämän haasteiden keskellä. Nyt päättynyt, mutta pitkään kestänyt Marsin perääntyminen oli se mihin viittasin kirjoituksessani. Eikä Marsin perääntymisessä ole mitään pahaa tai vaarallista, se vaan on kollektiivisesti aikaa, jolloin (yleistäen) ei ole hyvä aloittaa - tai ei pysty aloittamaan - mitään uusia aluevalloituksia. Se on ihanaa aikaa moneen muuhun. Ja pimennykset, kuten kaikki muukin, on aina henkilökohtaista. Ne voivat viitata isoihin läpimurtoihin ja onnenpotkuihin, ihan siinä missä johonkin isompiin elämänmuutoksiinkin, silloin kun aktivoivat omaa syntymäkarttaa. Suurella osalla ihmisiä suurin osa pimennyksistä ei tunnu juuri missään. Astrologia on peili. Se heijastaa sitä mikä on, ei luo tai saa aikaan. Ja sen suurin anti on siinä, että sen kautta voi tarkastella omaa elämäänsä ja saada lisää ymmärrystä itseä ja elämää kohtaan. Toivottavasti tämä auttaa ja selventää asiaa.