Ja tämä helmi: ”Paitsi että ei se ole sattumaa. Kyse on ajan laadusta. Kun tietty energia välkkyy ja helmeilee ajassa, se automaattisesti vetää puoleensa muita, saman laadun sisältäviä ilmiöitä. Kuten vaikka muistoja, joilla on Neptunuksen ja Merkuriuksen luonne.”
Kaupassa eilen välähti mieleen ostaa maksamakkaraa (jep 😆), jota ei perheessämme edes syödä. Lapsuudessa olen maksamakkaravoikkareita syönyt ja pitänyt arvossa. Heräte tuli yllättävän vahvana, ja pötkylä kädessä ihmettelin miksi tämä nyt menee koriin asti, emmehän koskaan syö maksamakkaraa. Illalla kotona halusin aloittaa uuden kirjan, arvoin pitkään mitä genreä ja yhtä aloitin, mutten jaksanut korkeakirjallisuutta vaan aloitin dekkarin. Ja mikä olikaan avauslause…. ”…xx levittää maksapasteijaa voileivälle ja ajattelee, tältäkö tuntuu kun sydän särkyy tuhansiksi palasiksi….”
Ja naps, tajusin, että joku säie on yhdistänyt elämäni yhden päivän ajan sattumukset toisiinsa, jostain syystä maksamakkara sai palvella yhteisenä nimittäjänä. Mikään ei liene sattumaa, mieleen juolahtamiset, teot, tunteet, suuren suuri viisaus kaiken takana.
Kiitos Niina, jotenkin erityisen tärkeää kuulla tämä juuri nyt. Oli vähän epävarma olo tämän suhteen. On toisinaan vaikea arvioida meneekö omat usvaiset assosioinnit lukijoiden (kirkkaissa) mielissä ihan metsään, vai löytyykö sieltä jotain tunnistettavaa kosketuspintaa millä on merkitystä. Joten ihana kuulla että ajanlaatu avautuu ja hehkuu tässä. Kiitos. ❤️
Voi ei, perhosmetafora ei ollut mikään kiertoilmaus sille, että jotain pahaa olisi ilmassa. Ei missään nimessä! Tuo Merkurius yhtymä Saturnus (mihin tämä liittyi) on transiittina vain yhden päivän mittainen ja arkipäiväinen, toisinaan useamman kertaa vuodessa toistuva kuvio. Jos perhonen edusti ajatusta (= Merkurius) niin Saturnus on se joka ikuistaa perhosen kirjaan tai neulaa sen tauluun, koska Saturnus edustaa pysyvyyttä ja konkretiaa. Tässä ei ole mitään pahaa.
Ja tämä helmi: ”Paitsi että ei se ole sattumaa. Kyse on ajan laadusta. Kun tietty energia välkkyy ja helmeilee ajassa, se automaattisesti vetää puoleensa muita, saman laadun sisältäviä ilmiöitä. Kuten vaikka muistoja, joilla on Neptunuksen ja Merkuriuksen luonne.”
Kaupassa eilen välähti mieleen ostaa maksamakkaraa (jep 😆), jota ei perheessämme edes syödä. Lapsuudessa olen maksamakkaravoikkareita syönyt ja pitänyt arvossa. Heräte tuli yllättävän vahvana, ja pötkylä kädessä ihmettelin miksi tämä nyt menee koriin asti, emmehän koskaan syö maksamakkaraa. Illalla kotona halusin aloittaa uuden kirjan, arvoin pitkään mitä genreä ja yhtä aloitin, mutten jaksanut korkeakirjallisuutta vaan aloitin dekkarin. Ja mikä olikaan avauslause…. ”…xx levittää maksapasteijaa voileivälle ja ajattelee, tältäkö tuntuu kun sydän särkyy tuhansiksi palasiksi….”
Ja naps, tajusin, että joku säie on yhdistänyt elämäni yhden päivän ajan sattumukset toisiinsa, jostain syystä maksamakkara sai palvella yhteisenä nimittäjänä. Mikään ei liene sattumaa, mieleen juolahtamiset, teot, tunteet, suuren suuri viisaus kaiken takana.
Mitäää?! Meni ihan kylmät väreet. No tämäpä oli jo kunnon synkroniaa. Mahtavaa. (Alkoi tehdä mieli maksamakkaraa.)
Siis tämä syvältä kumpuava tunnelmakuva hehkuu ajan laatua parhaimmillaan, kiitos Kirsi ❤️
Kiitos Niina, jotenkin erityisen tärkeää kuulla tämä juuri nyt. Oli vähän epävarma olo tämän suhteen. On toisinaan vaikea arvioida meneekö omat usvaiset assosioinnit lukijoiden (kirkkaissa) mielissä ihan metsään, vai löytyykö sieltä jotain tunnistettavaa kosketuspintaa millä on merkitystä. Joten ihana kuulla että ajanlaatu avautuu ja hehkuu tässä. Kiitos. ❤️
Jäin pohtimaan tuota perhosparkaa...musertuuko hän vai naulitaanko hänet? Niin tai näin, ymmärsin tämän niin että jotain pahaa on nyt ilmassa.
Voi ei, perhosmetafora ei ollut mikään kiertoilmaus sille, että jotain pahaa olisi ilmassa. Ei missään nimessä! Tuo Merkurius yhtymä Saturnus (mihin tämä liittyi) on transiittina vain yhden päivän mittainen ja arkipäiväinen, toisinaan useamman kertaa vuodessa toistuva kuvio. Jos perhonen edusti ajatusta (= Merkurius) niin Saturnus on se joka ikuistaa perhosen kirjaan tai neulaa sen tauluun, koska Saturnus edustaa pysyvyyttä ja konkretiaa. Tässä ei ole mitään pahaa.