Kun on syntynyt tiikeriksi, ei voi elää niin kuin koira. En siis uupunut siksi, että olisin heikko, vaan siksi että olin liian vahva ja täysin väärässä.
Kiitos tästä. Tätä juuri kokemassa. Uupunut ja juuri itkulla reagoiden kun lähenee päivä ja miettiä jatkanko työroolini pitämistä jossa en voi hyvin. Kuka oikeastaan olen tässä maailmassa joka joka suunnalta muovaa ja huopaa. Olen todellakin väärässä työssä tai paikassa. Keho huutaa itkullaan ettenkö jo huomaisi, välitäisi omia arvoja. Tämä on hämmentävää aikaa kun tietää ettei voi palata täysillä enää, menen puolikkaana tai siihen asti kun universumi vihdoin tipputtaisi oikean elämäni nyt ja tähän, kiitos. Kuka olen ja kenen elämää elän jos en omaani. Leijona lopettaa puskemisen ja miettii nyt, ei tarvitse muuta tehdä kuin mitä pakko. Syön kun on nälkä, itken jos itkettää, menen ulos jos huvittaa, uppoudun itseeni ja pohdintoihin. Ja kun en jaksa niin en jaksa. Kukkaan muu ruoski kuin itse itseään.
Voi miten tärkeässä kohdassa olet tällä hetkellä! Rankkaa varmasti, mutta pidemmän päälle niin hyvä juttu nähdä ja kokea, että näin ei voi enää jatkua. Tästä mennään läpi ja kohti itselle sopivampaa elämää. Lepoa ja lempeyttä tähän prosessiin. ❤️
Kirsi ❤️. Vuosia sä olet ollut luotsi muille. Auttanut kulkemaan karikossa kepeämmille vesille. Sitä kohti ja siihen, että saamme olla juuri se, mitä olemme. Silloin joskus asiakkaanasi se sun ohjaus, tai oikeastaan se tuntui, että varaukseton usko, että tottakai saan olla minä, ilman rooleja. Puolustaa mun rajoja, löytää ääneni, miksi mun pitäisi olla muuta.
Niin Kirsi, on jo sinunkin aikasi olla sinä. Jotkut eivät pidä siitä. Mutta sinä pidät. Ja sun on helpompi hengittää. Ja koska sä elät itsesi kanssa, niin oma hengitys on hemmetin tärkeää - kulkeeko se, vai tuntuuko, että tukehtuu. ❤️
Tänään ollut oma kela samansuuntainen, mitäpä jos sitä ei haikailisikaan jotain sellaista, mille ei ole aika. Mitäpä jos sitä keskittyisi kaikkeen siihen mikä on jo tässä ja nyt ja vapauttaisi sen haikailuenergian tähän ja nyt.
Oivallus tuo helpotuksen ja vapauden tunteen, olon, että noni, näin on hyvä ✨
Juuri tämä, että kun luulee että pitäisi olla jo jossain ja tehnyt jo jotain, niin paine on jäätävä. Ja kun sisällä avautuu ymmärrys, että ongelma ei ole siinä että "pitäisi jo olla" vaan siinä että ajattelen niin, niin helpotus on kirkas metsälähde.
Ihana kuulla että resonoi! Niin totta tämä, että ankkana ei voi elää. Itsellä suuntaa on kirkastanut eniten se, että kuuntelen herkällä korvalla kaikkea, mikä sytyttää kipinöitä sieluun, koskettaa, liikuttaa tai inspiroi. Ne ovat pieniä kiiltomatoja polulla, jotka ohjaavat eteenpäin ja kertovat kuka olen.
Kiitos kirjeestäsi. Jotkut samat taivaankappaleet vaikuttavat minuunkin. Olen viime päivinä miettinyt ihmisten erilaisuutta ja sitä, miten vaikeaa sitä on hyväksyä. Sekä omaa erilaisuuttaan että muiden. Kedon kukat eivät ymmärrä mitään. Siksi ne vain ovat ja antavat muiden olla. Niiden maailma on rikkaampi ja monimuotoisempi. Meille, luomakunnan kruunuille, on annettu aivot, joilla voimme suunnitella, luokitella ja otaksua. On helpompi ymmärtää, jos kaikki ovat samanlaisia. Mutta kun emme ole.
Jotain on muuttumassa. Saamme aikanaan nähdä mitä ja miten.
Kiitos tästä. Tätä juuri kokemassa. Uupunut ja juuri itkulla reagoiden kun lähenee päivä ja miettiä jatkanko työroolini pitämistä jossa en voi hyvin. Kuka oikeastaan olen tässä maailmassa joka joka suunnalta muovaa ja huopaa. Olen todellakin väärässä työssä tai paikassa. Keho huutaa itkullaan ettenkö jo huomaisi, välitäisi omia arvoja. Tämä on hämmentävää aikaa kun tietää ettei voi palata täysillä enää, menen puolikkaana tai siihen asti kun universumi vihdoin tipputtaisi oikean elämäni nyt ja tähän, kiitos. Kuka olen ja kenen elämää elän jos en omaani. Leijona lopettaa puskemisen ja miettii nyt, ei tarvitse muuta tehdä kuin mitä pakko. Syön kun on nälkä, itken jos itkettää, menen ulos jos huvittaa, uppoudun itseeni ja pohdintoihin. Ja kun en jaksa niin en jaksa. Kukkaan muu ruoski kuin itse itseään.
Voi miten tärkeässä kohdassa olet tällä hetkellä! Rankkaa varmasti, mutta pidemmän päälle niin hyvä juttu nähdä ja kokea, että näin ei voi enää jatkua. Tästä mennään läpi ja kohti itselle sopivampaa elämää. Lepoa ja lempeyttä tähän prosessiin. ❤️
Kirsi ❤️. Vuosia sä olet ollut luotsi muille. Auttanut kulkemaan karikossa kepeämmille vesille. Sitä kohti ja siihen, että saamme olla juuri se, mitä olemme. Silloin joskus asiakkaanasi se sun ohjaus, tai oikeastaan se tuntui, että varaukseton usko, että tottakai saan olla minä, ilman rooleja. Puolustaa mun rajoja, löytää ääneni, miksi mun pitäisi olla muuta.
Niin Kirsi, on jo sinunkin aikasi olla sinä. Jotkut eivät pidä siitä. Mutta sinä pidät. Ja sun on helpompi hengittää. Ja koska sä elät itsesi kanssa, niin oma hengitys on hemmetin tärkeää - kulkeeko se, vai tuntuuko, että tukehtuu. ❤️
Kiitos Helena. ❤️
Tänään ollut oma kela samansuuntainen, mitäpä jos sitä ei haikailisikaan jotain sellaista, mille ei ole aika. Mitäpä jos sitä keskittyisi kaikkeen siihen mikä on jo tässä ja nyt ja vapauttaisi sen haikailuenergian tähän ja nyt.
Oivallus tuo helpotuksen ja vapauden tunteen, olon, että noni, näin on hyvä ✨
Juuri tämä, että kun luulee että pitäisi olla jo jossain ja tehnyt jo jotain, niin paine on jäätävä. Ja kun sisällä avautuu ymmärrys, että ongelma ei ole siinä että "pitäisi jo olla" vaan siinä että ajattelen niin, niin helpotus on kirkas metsälähde.
Tähänpä ei paljon muuta tarvitse todeta kuin että n i i n p ä. Normal doesn't equal natural. Kiitos, näitä on aivan mahtavaa lukea.
Eikö? Niinpä. Kiitos kommentista, ilahduttaa valtavasti. ❤️
Jakamisen iloa, puolin ja toisin ❤️
Ohhoh, kylläpä resonoi! Ankkana ei voi enää elää, mutta suunta uuteen on ihan hukassa, vaan ehkäpä se tästä kirkastuu vielä itsellekin!
Ihana kuulla että resonoi! Niin totta tämä, että ankkana ei voi elää. Itsellä suuntaa on kirkastanut eniten se, että kuuntelen herkällä korvalla kaikkea, mikä sytyttää kipinöitä sieluun, koskettaa, liikuttaa tai inspiroi. Ne ovat pieniä kiiltomatoja polulla, jotka ohjaavat eteenpäin ja kertovat kuka olen.
Kiitos kirjeestäsi. Jotkut samat taivaankappaleet vaikuttavat minuunkin. Olen viime päivinä miettinyt ihmisten erilaisuutta ja sitä, miten vaikeaa sitä on hyväksyä. Sekä omaa erilaisuuttaan että muiden. Kedon kukat eivät ymmärrä mitään. Siksi ne vain ovat ja antavat muiden olla. Niiden maailma on rikkaampi ja monimuotoisempi. Meille, luomakunnan kruunuille, on annettu aivot, joilla voimme suunnitella, luokitella ja otaksua. On helpompi ymmärtää, jos kaikki ovat samanlaisia. Mutta kun emme ole.
Jotain on muuttumassa. Saamme aikanaan nähdä mitä ja miten.
Voi miten pidän tästä kedonkukka-vertauksesta, niin totta. ❤️
🙏❤️
❤️