Osaan kyllä, jos annat vielä syntymän kellonajan ja paikan (voin poistaa viestin tästä heti kun olen tehnyt kartan, niin ei jää tänne näkyville). Huoneet määräytyvät paikan ja ajan mukaan, siksi niitä tarvitaan, muutoin näemme vain pelkät planeetat.
Hei Kirsi! Kiitos tekstistasi.. Kovasti kiinnostaa, missä huoneessa Vaaka 10 astetta. Nimittäin vuonna 2005 oli todellakin suurten muutosten vaihe. Olen syntynyt 29.8.1960 Klo 02.00 Virolahdella.
Sinulla auringonpimennys tapahtui 11. huoneessa, yhtymässä Marsiin ja Kuun alasolmuun - tämä on voinut aktivoida vanhoja juttuja. Jotain riitaa tai tarvetta puolustaa omia oikeuksia liittyen ystäviin, johonkin ryhmään, yhteisöön tai ideologiaan? Voi liittyä muuhunkin, esim. jokin projekti tai toiminta. Neptunuskin siinä lähellä vielä, niin mahdollista että jokin illuusio tai luulo paljastunut muuksi?
Hienoa, jos tämä pimennysaika on ollut sinulle voimauttavaa ja mukavaa, eivätkä nämä yleistäen mainitut arkkityyppiset teemat ole olleet läsnä. Sinua ja tilannettasi tuntematta on mahdoton arvailla miten tekijät juuri sinun kohdallasi ilmentyvät. Ja lyhyessä, parin sanan suuntaa-antavassa kuvauksessa on aina paljon heijastuspintaa oman mielen tulkinnoille. Itselleni illuusion paljastuminen on valtavan hieno ja positiivinen asia, koska totuus aina vapauttaa ja vie eteenpäin. Ja riita on avoin yhteenotto, jossa puhdistetaan ilmaa ja määritellään omat rajat, luodaan pohjaa aidommalle ja lujemmalla pohjalla olevalle yhteydelle.
Oooooh, auringonpimennys on sinulla askendentilla eli tarkasti nousuakselilla (nouseva merkki). Teknisesti se on 12. huoneessa, mutta tulkinnallisesti tulkitaan 1. huoneeseen. Tämä voi liittyä isoihin minäkuvaan, identiteettiin tai jopa ulkoiseen olemukseen liittyviin juttuihin. Ja heijastuu sitä kautta ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen elämään. Muodonmuutos meneillään?
Hei Kirsi. En tiedä kuinka muotoilisin kysymyksen, mutta tarvitsisin ehkä välillä ”lukuohjetta” ajankuviin. Oletkin paljon siitä puhunut miten mikään astrologinen tapahtuma ei saa suoraan mitään tapahtumaan, vaan suhtautuminen ja oma toiminta. Mutta joskus nämä suorastaan lamaavat kun omaa historian jossa on tehnyt vääriä valintoja ja yrittänyt sen jälkeen jatkaa elämää parempia valintoja tehden. Joskus, massiiviseenkin ahdistukseen ja pelkoon taipuva luen näitä ja pelkään niin paljon että ”kaikki hajoaa” tms. Jotenkin haluaisin uskoa, että vaikka on mokannut ja pahasti, voisi itse toimia toisin jatkossa ja rakentaa parempaa. Mutta välillä pelkään että kaikki väistämättä tulee eteen ja elämä hajoaa vaikka tekisi mitä. Onko näin tosiaan muutenkin kuin kuvaannollisesti sinun näkemyksen mukaan? Toivottavasti osasin välittää kysymyksen niin että et koe sitä väärin. Pidän paljon teksteistäsi, välillä vaan karmiva pelko hiipii selkäpintaan ja mietin että eikö asioita voi jättää taakseen koskaan ja jatkaa kohti parempaa ilman että kaikki joskus tulee taas eteen jollain katastrofaalisella tavalla. Kiitos kuitenkin! teksteistäsi, ne ovat ihania (ja joskus kamalia :D)
Hyvä ja tärkeä aihe tämä mistä kirjoitat, kiitos. Mieli tosiaan herkästi heijastaa omat pelot jokaiseen sopivaan kohtaan, ja tällaiset yleisluontoiset, kollektiiviset kuvaukset sopivat valkokankaaksi mainiosti. Tällaiset kollektiiviset kuviot ovat harvoin yksilötasolla mitään sen kummempaa, pimennyksistäkin suurin osa menee ohi ihan leppoisasti, koska ei aktivoi omalla kartalla mitään sen kummempaa.
En missään nimessä usko sellaiseen "silmä silmästä" maailmaan, että elämä ikään kuin kostaisi menneisyyden erehdykset. Tietenkin asioita jätetään taakse ja jutut tulevat loppuun käsitellyksi, pahatkin mokat.
Ja hyvin harvoin elämässä kukaan joutuu kohtaamaan sellaisia "kaikki hajoaa", joku kerran tai pari elämässä, suurin osa ei ehkä koskaan. Ja mitä se hajoaminenkin sitten tarkoittaa käytännössä?
Ole siis ihan rauhassa, ei tässä ole mistään katastrofaalisista asioista kysymys, ehkäpä vain siitä, että kotityöt ovat olleet suhteessa toisen harteilla, tai ystävän kanssa suhde ei ole ollut vastavuoroinen. Sellaista arkista tasapainottamista ja menneisyyden kohtaamista.
Ja huom! tämä tässä on tyypillinen pimennyksiin liittyvä juttu - mitään pahaa ei tapahdu, mutta olo on latautunut ja pelot pinnassa. Iso halaus, kaikki on hyvin. ♡
Kiitos Kirsi tästä ja toisesta kommentistasi. Tosiaan huomasin keväälläkin kuinka kaikki kauhuskenaariot (mielen pitkälti dramatisoimat ja boostaamat) kaikesta menneestä, sekä mitä siitä voisi seurata nousi vahvasti pintaan. Koin hyvin vaikean ja raskaan kevään, mielessäni ja itsessäni, mutta tosiaan muuta keinoa kun ei ollut kuin olla tunteiden kanssa silloin (tai en paennut niitä vaikka keinoja tietysti siihen löytyisi) niin lopulta siitä selvittiin. Kiitos siis, vastaus tuo uskoa siihen että vaikka tuntuisi miltä, on silti ihan turvallista katsoa mitä itsestä nousee ja antaa tilaa nousta ja mennä. ja tietysti työstää asioita itsensä kanssa niin paljon kuin kulloinkin pystyy. Tiedän kokemuksesta että juuri se on tie mielenrauhaan ja vapauteen. Se vain välillä unohtuu kun mieli ottaa vallan. Kiitos tuhannesti <3
Haluan vielä selvennykseksi lisätä, että olen kyllä mielestäni tehnyt itseni kanssa, ja sen hyväksymisen että asioita joista en ole ylpeä en enää voi muuttaa, mutta niiden kanssa on elettävä ja vastuu kannettava. Jotenkin välillä mietin vaan, että onko se ainut vaihtoehto menneen taakseen jättämiselle se, että kaikki ”paljastuu” ja tulee kaikkien tietoon tavalla tai toisella. Ja vaikka ei enää olisi ns sama ihminen niin ei auta. Kaikesta on kärsittävä, ennemmin tai myöhemmin. Kuulostaa aika dramaattiselta, mutta joskus omat kauhukuvatkin on sitä. Ja haluaisin vain elää onnellisena ja jatkaa elämää parempana ihmisenä. Toimien niin itseäni kuin muita kohtaan oikein. Mutta onko anteeksiantoa, muuta kuin jonkun häpeäpaalun kautta?
Ja vielä lisäys; nämä dramaattiset tapahtumat ja pahat teot eli väärät valinnat ovat siis melko yleisinhimillisiä, en peittele murhaa tai muuta vastaavaa, jos tämä nyt siltä kuulosti :D
Ei menneisyyden taaksejääminen millään lailla edellytä mitään julkista paljastumista. Tämä taitaa vain olla oma pelko tässä, mutta voit rauhoitella itseäsi, oma sisäinen työ riittää, mitään muuta ei tarvita.
Hei Mari! Jos käytetään Placidus huonejakoa, niin tämä auringonpimennys osuu sinulla 6. huoneeseen ja sen lisäksi Kuun yläsolmun (karmallinen sielun kasvusuunta) päälle. Merkittävä juttu!
Hei Kirsi❣️Osaatko sanoa missä huoneessa 10° Vaaka on syntymäkartallani kun syntymäaikani on 27.11.1969?
Auringonpimennys on sinulla 4. huoneessa, ja lisäksi yhtymässä Uranukseen (uudistuminen). Onkohan kodin alueella jotain muutoksia meneillään?
Putkiremontti suunnitteilla muttei toistaiseksi ajankohtainen. Parisuhde rakoilee, lasketaanko sitä?
Lasketaan kyllä, parisuhde on yleensä myös kotialueen asioita.
Kiitos. Katsotaan onko tämä vain parisuhderemppa, vai meneekö vaihtoon....
Ainiin ja pankkikin vaihtuu koska pankkini toiminta päätetään Suomessa.
Ja olen aloittamassa valmennuksen, jossa tutkailen traumojani ja niiden vaikutusta elämääni.
Osaan kyllä, jos annat vielä syntymän kellonajan ja paikan (voin poistaa viestin tästä heti kun olen tehnyt kartan, niin ei jää tänne näkyville). Huoneet määräytyvät paikan ja ajan mukaan, siksi niitä tarvitaan, muutoin näemme vain pelkät planeetat.
Hei Kirsi! Kiitos tekstistasi.. Kovasti kiinnostaa, missä huoneessa Vaaka 10 astetta. Nimittäin vuonna 2005 oli todellakin suurten muutosten vaihe. Olen syntynyt 29.8.1960 Klo 02.00 Virolahdella.
Hei Sirpa! Ei ihme jos oli suurten muutosten aikaa, pimennys oli kodinhuoneessa eli 4. huoneessa syntymäkartallasi.
Helsinki
Missäs minun? 1.3.1950 klo 00.25
Sinulla auringonpimennys tapahtui 11. huoneessa, yhtymässä Marsiin ja Kuun alasolmuun - tämä on voinut aktivoida vanhoja juttuja. Jotain riitaa tai tarvetta puolustaa omia oikeuksia liittyen ystäviin, johonkin ryhmään, yhteisöön tai ideologiaan? Voi liittyä muuhunkin, esim. jokin projekti tai toiminta. Neptunuskin siinä lähellä vielä, niin mahdollista että jokin illuusio tai luulo paljastunut muuksi?
Kiitos. Ei kauhean mukavaa luettavaa, riitaa? Illuusio?
Näillä mennään. V2005 alkoi uusikoulutus projekti, joka oli tosi hyvä ja kesti 10v
Hienoa, jos tämä pimennysaika on ollut sinulle voimauttavaa ja mukavaa, eivätkä nämä yleistäen mainitut arkkityyppiset teemat ole olleet läsnä. Sinua ja tilannettasi tuntematta on mahdoton arvailla miten tekijät juuri sinun kohdallasi ilmentyvät. Ja lyhyessä, parin sanan suuntaa-antavassa kuvauksessa on aina paljon heijastuspintaa oman mielen tulkinnoille. Itselleni illuusion paljastuminen on valtavan hieno ja positiivinen asia, koska totuus aina vapauttaa ja vie eteenpäin. Ja riita on avoin yhteenotto, jossa puhdistetaan ilmaa ja määritellään omat rajat, luodaan pohjaa aidommalle ja lujemmalla pohjalla olevalle yhteydelle.
Kiitos, tämä teki mielen valoisammaksi
Millä paikkakunnalla synnyit? Tarvitaan syntymähetken sijainnin kordinaatit, jotta saadaan huoneet kartalle.
Hei Kirsi! Missä huoneessa Vaaka on minun syntymäkartallani? Syntymäaikani on 13.10.2001. Kello 07.16, Helsinki. Kiitos!🩷
Oooooh, auringonpimennys on sinulla askendentilla eli tarkasti nousuakselilla (nouseva merkki). Teknisesti se on 12. huoneessa, mutta tulkinnallisesti tulkitaan 1. huoneeseen. Tämä voi liittyä isoihin minäkuvaan, identiteettiin tai jopa ulkoiseen olemukseen liittyviin juttuihin. Ja heijastuu sitä kautta ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen elämään. Muodonmuutos meneillään?
Moikka!
Aivan mahtavaa ja kiitos kovasti vaatauksesta🙏🏼 kuulostaa juuri siltä mitä on ollut jo pitkään odotettavissa!
Helsinki klo.19:40. :)
Hei Kirsi. En tiedä kuinka muotoilisin kysymyksen, mutta tarvitsisin ehkä välillä ”lukuohjetta” ajankuviin. Oletkin paljon siitä puhunut miten mikään astrologinen tapahtuma ei saa suoraan mitään tapahtumaan, vaan suhtautuminen ja oma toiminta. Mutta joskus nämä suorastaan lamaavat kun omaa historian jossa on tehnyt vääriä valintoja ja yrittänyt sen jälkeen jatkaa elämää parempia valintoja tehden. Joskus, massiiviseenkin ahdistukseen ja pelkoon taipuva luen näitä ja pelkään niin paljon että ”kaikki hajoaa” tms. Jotenkin haluaisin uskoa, että vaikka on mokannut ja pahasti, voisi itse toimia toisin jatkossa ja rakentaa parempaa. Mutta välillä pelkään että kaikki väistämättä tulee eteen ja elämä hajoaa vaikka tekisi mitä. Onko näin tosiaan muutenkin kuin kuvaannollisesti sinun näkemyksen mukaan? Toivottavasti osasin välittää kysymyksen niin että et koe sitä väärin. Pidän paljon teksteistäsi, välillä vaan karmiva pelko hiipii selkäpintaan ja mietin että eikö asioita voi jättää taakseen koskaan ja jatkaa kohti parempaa ilman että kaikki joskus tulee taas eteen jollain katastrofaalisella tavalla. Kiitos kuitenkin! teksteistäsi, ne ovat ihania (ja joskus kamalia :D)
Hyvä ja tärkeä aihe tämä mistä kirjoitat, kiitos. Mieli tosiaan herkästi heijastaa omat pelot jokaiseen sopivaan kohtaan, ja tällaiset yleisluontoiset, kollektiiviset kuvaukset sopivat valkokankaaksi mainiosti. Tällaiset kollektiiviset kuviot ovat harvoin yksilötasolla mitään sen kummempaa, pimennyksistäkin suurin osa menee ohi ihan leppoisasti, koska ei aktivoi omalla kartalla mitään sen kummempaa.
En missään nimessä usko sellaiseen "silmä silmästä" maailmaan, että elämä ikään kuin kostaisi menneisyyden erehdykset. Tietenkin asioita jätetään taakse ja jutut tulevat loppuun käsitellyksi, pahatkin mokat.
Ja hyvin harvoin elämässä kukaan joutuu kohtaamaan sellaisia "kaikki hajoaa", joku kerran tai pari elämässä, suurin osa ei ehkä koskaan. Ja mitä se hajoaminenkin sitten tarkoittaa käytännössä?
Ole siis ihan rauhassa, ei tässä ole mistään katastrofaalisista asioista kysymys, ehkäpä vain siitä, että kotityöt ovat olleet suhteessa toisen harteilla, tai ystävän kanssa suhde ei ole ollut vastavuoroinen. Sellaista arkista tasapainottamista ja menneisyyden kohtaamista.
Ja huom! tämä tässä on tyypillinen pimennyksiin liittyvä juttu - mitään pahaa ei tapahdu, mutta olo on latautunut ja pelot pinnassa. Iso halaus, kaikki on hyvin. ♡
Kiitos Kirsi tästä ja toisesta kommentistasi. Tosiaan huomasin keväälläkin kuinka kaikki kauhuskenaariot (mielen pitkälti dramatisoimat ja boostaamat) kaikesta menneestä, sekä mitä siitä voisi seurata nousi vahvasti pintaan. Koin hyvin vaikean ja raskaan kevään, mielessäni ja itsessäni, mutta tosiaan muuta keinoa kun ei ollut kuin olla tunteiden kanssa silloin (tai en paennut niitä vaikka keinoja tietysti siihen löytyisi) niin lopulta siitä selvittiin. Kiitos siis, vastaus tuo uskoa siihen että vaikka tuntuisi miltä, on silti ihan turvallista katsoa mitä itsestä nousee ja antaa tilaa nousta ja mennä. ja tietysti työstää asioita itsensä kanssa niin paljon kuin kulloinkin pystyy. Tiedän kokemuksesta että juuri se on tie mielenrauhaan ja vapauteen. Se vain välillä unohtuu kun mieli ottaa vallan. Kiitos tuhannesti <3
Haluan vielä selvennykseksi lisätä, että olen kyllä mielestäni tehnyt itseni kanssa, ja sen hyväksymisen että asioita joista en ole ylpeä en enää voi muuttaa, mutta niiden kanssa on elettävä ja vastuu kannettava. Jotenkin välillä mietin vaan, että onko se ainut vaihtoehto menneen taakseen jättämiselle se, että kaikki ”paljastuu” ja tulee kaikkien tietoon tavalla tai toisella. Ja vaikka ei enää olisi ns sama ihminen niin ei auta. Kaikesta on kärsittävä, ennemmin tai myöhemmin. Kuulostaa aika dramaattiselta, mutta joskus omat kauhukuvatkin on sitä. Ja haluaisin vain elää onnellisena ja jatkaa elämää parempana ihmisenä. Toimien niin itseäni kuin muita kohtaan oikein. Mutta onko anteeksiantoa, muuta kuin jonkun häpeäpaalun kautta?
Ja vielä lisäys; nämä dramaattiset tapahtumat ja pahat teot eli väärät valinnat ovat siis melko yleisinhimillisiä, en peittele murhaa tai muuta vastaavaa, jos tämä nyt siltä kuulosti :D
Ei menneisyyden taaksejääminen millään lailla edellytä mitään julkista paljastumista. Tämä taitaa vain olla oma pelko tässä, mutta voit rauhoitella itseäsi, oma sisäinen työ riittää, mitään muuta ei tarvita.
Hei Mari! Jos käytetään Placidus huonejakoa, niin tämä auringonpimennys osuu sinulla 6. huoneeseen ja sen lisäksi Kuun yläsolmun (karmallinen sielun kasvusuunta) päälle. Merkittävä juttu!
Kiitos Kirsi😍 osuu kyllä kohdilleen paremmin kuin hyvin! Poistaisitko viestini niin ei jää tänne näkyville. Ihanaa syksyä sinulle❤️