Kutsumaton vieras ja ristiriitaisia signaaleja - uudenkuun ajankuva

eli miten päätöksen tekemättä jättäminen on päätös itsessään, ja kuinka seismografin viisarit värisevät, kun villi jumala astuu pöytään

Koko syyskuu on ollut jossain määrin usvaista ja energialtaan hajanaista aika. Kuin olisimme kulkeneet halki öisen hautausmaan, jonka muodot sulautuvat yhteen ja ääriviivat ovat pehmentyneet, ja kaikki on himmeän harmaan ja mustan eri sävyjä. Korppi raakkuu jossain tuonnempana, sen ääni narahtaa kuin ruostunut sarana karman kartanon tilusten portilla. Astuessasi sisään lauma mustia lintuja lehahtaa pääsi yli, niin että voit tuntea viileän ilmavirran pyyhkäisevän hiuksiasi.

Lokakuu tuo meille kirkkautta ja selkeyttä, harmoniaakin, ja ikään kuin palauttaa värit paikoilleen. Lähempänä täysikuuta (17.10.) saamme sen myötä myös dynaamista ja aktivoivaa voimaa, liikettä ja ryminää. Kuin kaikki olisi ollut jähmettynyttä ja paikoilleen pysähtynyttä, jäätynyt hetki, lokakuu painaa virtanappulaa, ja levylautaselle pysähtynyt vinyyli alkaa taas pyöriä, kuva tulee televisioon ja kodinkoneet alkavat surista. 

Lue pari viikkoa sitten kirjoittamani tulkinta kuunpimennyksen ajan teemoista ja tunnelmista. Ohessa myös yleisesti tietoa siitä, miksi näistä pimennyksistä nyt niin kohistaan.

---

Kiukuttelua kulttuuri-illallisella

Lokakuun ensimmäisen keskiviikon ilta tuo meille uudenkuun myötä auringonpimennyksen Vaa’an merkissä. Tämä auringonpimennys on viimeinen Vaa’assa tapahtuva pimennys tältä erää, sillä tämä sisäistä kasvusuuntaa symboloiva solmupari on hiljalleen siirtymässä Neitsyeen ja Kaloihin.

Auringonpimennyksen kartta on hämmentävä - päällisin puolin miellyttävä, mutta pinnan alla kytee. Hymyillään, mutta hampaat irvessä?

Edellisessä uudenkuun ajankuvassa kerroin ajassa olevasta ristiriidasta feminiinisen ja maskuliinisen välillä. Nyt ne ovat löytäneet toisensa ja luoneet harmonisen, kypsän ja aikuisen liiton, mutta jotenkin tästä tulee tunne, että ilmoille lähetetään ristiriitaisia signaaleja.

Tunnelma on kuin Prinsessa Ruususen kastejuhlassa, missä kaikki on kaunista ja hyvää, mutta joku menneisyyden loukkauksia hautova kutsumaton vieras pilaa kaiken. Ikään kuin kaikki olisi muuten hyvin, mutta yksi ei suostu taipumaan sovinnaisuuksien alle ja noudattamaan kirjoittamattomia sääntöjä. Kuin kypsien, huomaavaisten ja rauhaa rakastavien aikuisten “kulttuuridinnerillä” olisi mukana yksi levoton, turhautunut ja kovaääninen lapsi, joka ei hienostele, miellytä eikä pelkää tuoda ärtymystään esiin alkuvoimaisena ja suodattamattomana. 

Uudenkuun kartalla on planeettojen merkkisijaintien kautta paljon ilmaa ja vettä (puhetta, älyä ja tunnetta), vähän maata (konkretiaa), mutta ei yhtään tulta (räväkkää meininkiä). Kaksi pitkää ja valkoista kynttilää näyttää palavan hopeisissa kynttilänjaloissa kauniisti asetellun illallispöydän keskellä, mutta lähempää tarkasteltua nekin osoittautuvat jäljitelmiksi lepattavine led-liekkeineen.

Tulienergiaa edustava Mars-planeettakin on vetisessä, emotionaalisessa ja sisäänpäin suuntautuneessa Ravussa. Mars on tämän ajankuvan kiinnostavin tekijä, sillä sen vastuulla on liikuttaa energiaa ja puhkaista keinotekoisen sopuisuuden ja vahamaisten hymyjen kuorruttama kupla. 

Seismografin viisarit värisevät

Koska uudenkuun pöytäseurue istuu Vaa’an merkissä yhtymässä Kuun alasolmuun, tuohon sielun polun suuntalinjan menneisyyttä osoittavaan tekijään, ajassa oleva asetelma on kuin suoraan englantilaisen kartanon avotakan yläpuolella komeilevasta, illallismenoja kuvaavasta taulusta.

Klassinen öljyvärimaalaus kullatuissa kehyksissä esittää jotain viimeisen ehtoollisen kaltaista asetelmaa, mutta hillitymmin. Tunnelma on asiallinen ja keskustelu korrekti. Viini virtaa, keskustelu pulppuaa ja poreilee, kaikki ovat hienostuneita ja ystävällisiä toisilleen, puheenaiheet ovat miellyttäviä ja kohteliaita, mutta pinnan alla kytee.

Uudenkuun illallisvieraiden joukossa istuu ajastettu pommi, Musta Kuu Lilith. Hän, joka on häpeilemättömästi ja hienostelematta juuri sitä mitä on. Hän joka ei myönny, taivu eikä alistu. Totuuden torvi tai koston jumalatar. Alkukantainen peto tai ihan vaan syrjäytetty ja loukkaantunut ego.

Lilithin vahva asema ja ohjaksissa oleva Mars saavat seismografin viisarit värisemään. Jotain hyvin latautunutta ja pitelemätöntä on läsnä, ja se miten siihen suhtaudutaan määrittää sen, miten se päättää käyttäytyä.

Ohittaminen ei toimi, huomiotta jättäminen ei ole järkevää (vaikkakin houkuttelevaa), avoin hyökkäys ja sormella osoittaminen vain provosoi - miten siis edetä?

Kollektiivinen kasvusuunta

Kollektiivinen kasvusuunta ajassa kulkee vielä hetken aikaa Vaa’asta kohti Oinasta. Pois jossittelusta ja varman päälle pelaamisesta, pois mielistelystä ja omien päätösten muodostamisesta toisten toiveiden ohjaamana. Kohti suoraa, rehellistä, intuitiivista ja omasta ytimestä lähtöisin olevaa toimintaa, olkoonkin sitten impulsiivista ja kohahduttavaa, mutta kuitenkin sitä mitä itse aidosti haluaa.

Rehellisyys, avoimuus, suoruus ja teeskentelemättömyys ovat tämän ajan supervoimat. Kaikki muu, kuten kiertely, kieltäminen, defensiivisyys, vastuun pakoilu tai syyn vierittäminen toisen niskaan, saa tilanteen entistäkin pahempaan solmuun ja kosahtaa jossain vaiheessa omaan nilkkaan.

Käytännön elämässä tämä auringonpimennys nostaa todennäköisesti esiin jotain sellaista, minkä juuret ovat syvällä menneisyydessä. Se voi liittyä ihmissuhteisiin, rahaan, oikeudenmukaisuuteen tai rehellisyyteen - toki aina yksilöllisesti jollakin tietyllä henkilökohtaisen elämäsi osa-alueella (katso tulkinta).

Päätösten seuraukset

Ajassa on punttien tasaamisen tunnetta. Jos jokin on ollut epätasapainossa, nyt on tarve oikaista tilanne. Jatkaminen samaan malliin ei ole enää mahdollista. Käy liian raskaaksi ajatellakin sitä, että tilanne jatkuisi entisellään. Ärtymys nousee pintaan nyt hyvin herkästi. Asiat, jotka ennen ovat sujuneet kuin huomaamatta alitajuisten ohjelmointien sanelemana, eivät enää kulje omalla painollaan. Vastareaktio nousee välittömästi, jos tilanne tuntuu olevan epäreilu, jos joku kantaa edelleen taakkoja jotka eivät itselle kuulu, toisen ollessa vain vastaanottavana osapuolena.

Tämä saattaa aiheuttaa kuohuntaa, nostaa myrskyjä ja keikuttaa venettä. Saavutetuista eduista ei ole mieluisaa luopua. Ja vaarana on, että tilannetta tarkastellaan ainoastaan subjektiivisesta, hyvin kapeasta näkökulmasta käsin, jolloin syvempi ymmärrys jää puuttumaan.

Kokonaisuutta on arvioitava nyt rakenteellisesti, on käytettävä logiikkaa ja katsottava laajemmin, nähtävä miten asiat liittyvät toisiinsa ja mistä niissä pohjimmiltaan on kyse. Puntit on tasattava. Palkka perittävä ja vastuu jaettava - tai mitä ikinä se sinun kohdallasi onkaan.

Ja jos se ei ole mahdollista, jos vastuuta ei suostuta kohtaamaan ja tarvittavia muutoksia tekemään, elämä puuttuu peliin. Päätöksen teon välttäminen on päätös itsessään. Kaikella on seurauksensa. Ja nyt tämän ajan keskiössä on menneisyydessä tehtyjen päätösten (tai päättämättä jättämisten) seurausten hyväksyminen.

---

Pimennyksen merkitys sinun elämässäsi

Jos haluat ymmärtää mistä tässä pimennyksessä on kyse elämäsi kannalta, muistele mitä elämässäsi tapahtui syksyllä 2005. Aurinko pimeni myös silloin tässä samassa kohtaa (3.10.), ja vaikka nyt tuskin on odotettavissa mitään täysin samankaltaisia tapahtumia, jokin yhteinen nimittäjä voi löytyä.

Kannattaa myös käydä lukemassa kirjoittamani kuvaukset siitä, miten auringonpimennys voi näkyä ja tuntua elämässä, riippuen siitä mihin huoneeseen se osuu. Klikkaamalla tästä pääset lukemaan selkeät ja käytännönläheiset tulkinnat pimennysten merkityksestä juuri sinun elämässäsi. Sinun täytyy vain tietää missä huoneessa 10° Vaakaa on syntymäkartallasi. (Jos se ei onnistu, voin auttaa tämän julkaisun kommenteissa. Sähköposteihin en harmillisesti pysty vastaamaan.)

---

Kirjoittaessani tämän auringonpimennyksen teemoista, mieleni reunamilla kaikui eräs runo, jota aikoinaan luin pienestä kirjasta, jonka kannet tuntuivat karhealta vasten sormenpäitä, ja sanat rouheilta vasten sydäntä.

Runon on kirjoittanut Tom Hirons, ja voit joko lukea tai kuunnella sen kirjoittajansa lukemana täällä. Haluaisin liittää runon tähän kokonaan, mutta se on siihen liian pitkä, joten käythän lukemassa sen suoraan kirjoittajan sivuilta.

Sometimes a Wild God

Sometimes a wild god comes to the table.
He is awkward and does not know the ways
Of porcelain, of fork and mustard and silver.
His voice makes vinegar from wine.

When the wild god arrives at the door,
You will probably fear him.
He reminds you of something dark
That you might have dreamt,
Or the secret you do not wish to be shared.

He will not ring the doorbell;
Instead he scrapes with his fingers
Leaving blood on the paintwork,
Though primroses grow
In circles round his feet.

You do not want to let him in.
You are very busy.
It is late, or early, and besides…
You cannot look at him straight
Because he makes you want to cry.

— — —

The wild god points to your side.
You are bleeding heavily.
You have been bleeding for a long time,
Possibly since you were born.
There is a bear in the wound.

‘Why did you leave me to die?’
Asks the wild god and you say:
‘I was busy surviving.
The shops were all closed;
I didn’t know how. I’m sorry.’

— — —

Sometimes a wild god comes to the table.
He is awkward and does not know the ways
Of porcelain, of fork and mustard and silver.
His voice makes vinegar from wine
And brings the dead to life.

Oma tekemä vapaa suomennos näistä ensimmäisistä säkeistä on tässä:

Toisinaan villi jumala tulee pöytään. Hän on kömpelö eikä tunne tapoja, posliinin, haarukan, sinapin tai hopean. Hänen äänensä tekee viinistä etikkaa.

Kun villi jumala saapuu ovelle, todennäköisesti pelkäät häntä. Hän muistuttaa sinua jostakin synkästä, mistä olet saattanut uneksia. Tai salaisuudesta, mitä et toivo jaettavan.

Hän ei soita ovikelloa; sen sijaan hän raapii sormillaan jättäen verta maalipintaan, kuitenkin esikot kasvavat hänen jalkojensa ympärillä.

Et halua päästää häntä sisään. Olet hyvin kiireinen. On myöhä, on aikainen, ja sitä paitsi… Et voi katsoa häntä suoraan, koska hän saa sinut itkemään.

— — —

Villi jumala osoittaa kylkeäsi. Vuodat vuolaasti verta. Olet vuotanut jo kauan aikaa. Ehkä siitä asti kun synnyit. Haavassasi on karhu.

“Miksi jätit minut kuolemaan?” villi jumala kysyy, ja sinä sanot: “Minulla oli kiire selviytyä. Kaikki puodit olivat kiinni; en tiennyt miten. Olen pahoillani.”

— — —

Toisinaan villi jumala tulee pöytään. Hän on kömpelö eikä tunne tapoja, posliinin, haarukan, sinapin tai hopean. Hänen äänensä tekee viinistä etikkaa. Ja herättää kuolleet eloon.

Toisinaan villi jumala, kirjoittanut Tom Hirons / suomentanut Kirsi Halla-Seppälä

---

---

Uudenkuun ajankuva on astrologi Kirsi Halla-Seppälän laatima, kollektiivista ajanlaatua tulkitseva, kuukausittain ilmestyvä astrologinen katsaus kuunkierron ajalle 2.10. – 1.11.2024.

Kiitos kun luit tämän kirjoitukseni, toivottavasti se oli sinulle antoisa kokemus. Jos luit sen sähköpostissasi, kommentoimaan, kysymään ja keskustelemaan pääset klikkaamalla itsesi tästä sisään artikkeliin.

Substack-tililtäni löydät myös kaikki aiemmat artikkelit, jotka ovat tällä hetkellä vapaasti luettavissa ilman maksullista tilausta.

Terveisin Kirsi

---

Mikä on Komorebi-kirjeitä ja kuka sen on kirjoittanut? Lue tämä niin saat tietää.

Tilaamalla julkaisun, saat sähköpostiisi noin kerran viikossa läsnäoloa, luovaa itseilmaisua ja luontokeskeistä elävää astrologiaa käsitteleviä kirjoituksiani, sekä muutaman kerran vuodessa laatimani uutiskirjeen, jossa ilmoitan vapaana olevat tulkinta-ajat, ja kerron tulevista kursseista sekä tarjoamistani palveluista.